Siirry sisältöön

​Autologinen kantasolujensiirto

= Intensiivihoito ja autologisten kantasolujen palautus

Autologisella kantasolujensiirtohoidolla tarkoitetaan syöpätautien hoitomuotoa, jossa potilaalle annetaan tavanomaista suurempi solunsalpaajalääkitys paremman hoitotuloksen saavuttamiseksi. Kun solunsalpaaja-annoksia suurennetaan merkittävästi, niin lääkityksen haittavaikutuksena on vaikea luuytimen vaurio. Vahvan solunsalpaajalääkityksen (intensiivihoidon) siedettävyyttä voidaan parantaa keräämällä potilaalta etukäteen talteen veren kantasoluja. Nämä kantasolut ovat eräänlaisia "emosoluja", jotka kykenevät uusiutumaan ja tuottamaan erilaistuneita verisoluja. Korkea-annoksisen solunsalpaajahoidon jälkeen kantasolut palautetaan potilaalle tiputuksena ja ne hakeutuvat takaisin luuytimeen turvamaan uusien verisolujen muodostumisen.

Autologisen kantasolujensiirtohoidon tavoitteena on syöpätaudin parantuminen tai taudin etenemisen hidastuminen niin, että potilaalle turvataan pidempi tautivapaa aika. Myelooman, erilaisten lymfoomien sekä joidenkin kiinteiden syöpäkasvainten hoidossa autologinen kantasolujensiirto on vakiintunut hoitotapa. Sen ajankohta riippuu hoidettavasta taudista, mutta käytännössä potilas saa erilaisia syöpälääkehoitoja tautisolukuorman pienentämiseksi ennen varsinaista siirtohoitoa.

Autologisen kantasolujensiirron vaiheet

Mobilisaatiohoito ja kantasolujen keräys

Autologisten kantasolujen keräämisen ajankohta suunnitellaan aina potilaskohtaisesti. Ihmisellä veren kantasolut ovat normaalisti luuytimessä, josta ne saadaan vapautettua verenkiertoon solunsalpaajahoidon ja valkosolukasvutekijän avulla tai antamalla potilaalle ainoastaan valkosolukasvutekijää. Tämä ns. mobilisaatio- eli kantasolujen houkutteluhoidon tarkoituksena on moninkertaistaa kantasolujen määrä verenkierrossa. Kantasolujen ottaminen talteen soluerottelulaitteella verenkierrosta on helpompaa potilaalle kuin niiden kerääminen luuytimestä. Kerätyt kantasolut pakastetaan syväjäähän nestetyppeen odottamaan sovittua autologista siirtohoitoa.

Korkea-annoksinen solunsalpaajahoito, kantasolujen palautus ja potilaan toipuminen

Autologinen kantasolujensiirtohoito toteutetaan sairaalassa ja hoitojakso kestää noin 3-4 viikkoa. Hoidon aluksi potilaalle annetaan ns. esihoito (intensiivihoito) eli korkea-annoksinen solunsalpaaja tai useamman solunsalpaajan yhdistelmähoito, jonka tarkoituksena on hävittää mahdollisimman laajasti kaikki syöpäsolut. Esihoidon kesto vaihtelee potilaan perustaudista riippuen yhdestä kuuteen päivään.  Solunsalpaajahoitoon saattaa liittyä sivuvaikutuksena pahoinvointia, limakalvo-ongelmia ja hiustenlähtöä.

Esihoidon päättymisen jälkeen aikaisemmin pakastetut veren kantasolut sulatetaan vesihauteessa ja annetaan verensiirron tapaan tiputuksena takaisin potilaalle. Luuydin alkaa toimia noin 1-2 viikon kuluttua kantasolujen palauttamisesta. Ennen sitä potilaan veriarvot ehtivät laskea annetun solunsalpaajahoidon seurauksena ja ovat matalimmillaan muutaman päivän.  Tämän matalasoluvaiheen aikana potilas on tavallista alttiimpi tulehdustaudeille ja tarvitsee erilaisia tukihoitoja, kuten suonensisäisesti annettavia antibiootteja, verituotteita ja valkosolukasvutekijä-lääkitystä.

Potilas kotiutuu sairaalasta, kun veriarvot ovat toipuneet ja mahdolliset infektiot ovat hoituneet. Potilaan jälkiseuranta tapahtuu hoitavan sairaalan ohjeiden mukaisesti. Autologinen kantasolujensiirtohoito on hyvin siedetty hoitomuoto ja myöhäisongelmat potilaalle ovat harvinaisia.

Päivitetty: 20.6.2018 16:10

 Hoitopaikat

 

 

Hematologian osasto ja kantasolujensiirtoyksikköGP0|#99fabb34-3257-4b17-83af-ce9d1bdb3e80;L0|#099fabb34-3257-4b17-83af-ce9d1bdb3e80|Tyks Kantasairaala, Turku;GTSet|#f4996b33-405e-4d21-bbdf-cc18dc8f8947;GPP|#5e3ddc24-776f-4ee5-a9d5-70a0ce2a513b