Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

kaarimalja2.jpgMonikäyttöinen kaarimalja on säilynyt muodoltaan lähes samanlaisena. Munuaisen muotoinen malja on nähtävissä jo vanhoissa piirroksissa, joissa välskäri laskee suoneniskun yhteydessä potilaasta verta astiaan. Se on kuulunut leikkaussalin varusteisiin jo 1800-luvulla. Sekä kunnanlääkärin että kätilön laukusta löytyi kaarimalja, ja se kuuluu myös ambulanssin varustukseen.

Varhaisimmat teollisesti valmistetut kaarimaljat ovat posliinisia, lasisia tai emaloituja. 1960-luvulla käytössä oli pääasiassa teräksisiä kaarimaljoja, ja 1980-luvulla käyttöön tulivat kertakäyttöiset maljat. Ensimmäisen kertakäyttöisen kaarimaljan muovasi amerikkalainen keksijä Bessie Blount Griffin 1950-luvulla sanomalehtipaperista, jauhoista ja vedestä.

Kaarimalja soveltuu hyvin potilaan eritteiden, kuten oksennuksen tai liman, keräämiseen. Se voidaan asettaa puhdistettavan haavan alle puhdistuksen ajaksi tai siihen voidaan valuttaa poskionteloiden huuhtelussa käytetty neste. Maljaan voi laittaa leikkausjätettä tai operaatiossa poistetun kudoksen. Sitä voidaan käyttää myös nesteiden, esimerkiksi keittosuolan, säilytyksen leikkauksen aikana.

Kaarimaljaa on käytetty usein myös säilytys- tai kantoastiana, sillä on helppo kuljettaa puhtaat sidetarvikkeet ja hoitovälineet potilaan luo ja samaan astiaan voi kerätä käytetyt puhdistusta tai hävitystä varten. Aiemmin neulat ja ruiskut liotettiin kaarimaljoissa ennen puhdistusta ja sterilointia. Maljat pestiin osastoilla, leikkaussalissa käytetyt maljat myös steriloitiin.

Turun Lasarettimuseon kokoelmiin kuuluva kaarimalja on Arabian tuotantoa 1900-luvun alusta. Malja on nykyisiin kertakäyttömaljoihin verrattuna kookas, sen pituus on noin 33 cm. Maljassa on kolme pientä tassumaista jalkaa.

Päivitetty: 30.12.2015 11:43
Luotu: 17.12.2015 9:24