Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

​Elektrokardiografi-, eli EKG-laite - heinäkuu 2014

Englantilainen fysiologi Augustus Desire Waller (1856−1922) havaitsi sydämen sähköisen aktiviteetin 1800-luvun lopulla. Hän rekisteröi ja raportoi ensimmäisenä suoraan sydämen pinnalta mitatut sydämen sähköpotentiaalit vuonna 1887.

Alankomaalainen lääketieteilijä Willem Einthoven (1860−1927) jatkoi tutkimuksia ja kehitti ensimmäisen käyttökelpoisen EKG-laitteen vuonna 1902. Laite rekisteröi sydämen synnyttämän sähkökentän luotettavasti ja teki rekisteröinnin kehon pinnalta. Willem Einthoven sai Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1924 elektrokardiogrammimekanismin löytämisestä.

Sydämen supistumista säätelevät heikot sähköimpulssit. EKG-laite pystyy mittaamaan ihon päältä nämä heikot sähkövirtaukset. EKG on edelleen yksi yleisimmistä tutkimuksista.

Tutkimus on vaaraton potilaalle ja se voidaan toteuttaa helposti melkein missä vain, kunhan laite on käsillä. Tieto on Einthovenin ajoista lisääntynyt ja nykyään tiedetään, että sydämen toiminnan ja rytmin lisäksi EKG antaa tietoa sydänlihaksen hapen- ja ravinnonsaannista ja tuloksien perusteella voidaan arvioida sydämen vaurio- ja arpialueiden kokoa ja sijaintia.

Turun Lasarettimuseossa esillä olevaa mustaa elektrokardiografilaitetta on käytetty sydänfilmin ottamisessa. Laite on Siemensin valmistama ja se on valmistettu Saksassa 1930−1940-luvulla. Laite on ollut käytössä sairaalan laboratoriossa vuoteen 1967 asti.

Laite on piirtänyt potilaan sydänsähkökäyrän pieniruutuiselle paperille, josta sitä on voitu tutkia. Tallenteeseen on piirtynyt sydämen tila, mahdolliset rytmihäiriöt ja muut sydämen sairaudet, jotka aiheuttavat sydänsähkökäyrään tunnusomaisia muutoksia.

Päivitetty: 16.10.2014 14:42
Luotu: 16.10.2014 14:40