Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Insuliinipullo - tammikuu 2017

insuliinipullo-kk-esine-2017-01.jpgHaiman vaikutus diabetekseen oli selvillä jo 1880-luvulla. Antidiabeettiselle hormonille ehdotettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909 nimeksi insuliinia. Tutkimukset eivät tässä vaiheessa kuitenkaan tuottaneet riittävän puhdasta insuliinia, jotta diabeteksen hoito olisi saatu ratkaistua.

Lopulta vuosina 1921−1923 lääkäri ja tutkija Frederick Banting (1891−1941) onnistui eristämään insuliinin ja kehittämään siitä lääkkeen diabeteksen hoitoon. Hän työskenteli yhdessä lääketieteen opiskelija Charles Bestin (1899−1978), fysiologian professori James Macleodin (1876−1935) ja biokemisti James Collipin (1892-1965) kanssa.

Ryhmä työskenteli Toronton yliopistossa, johon perustettiin vuonna 1923 Banting and Best Department of Medical Research -tutkimuslaitos. Banting ja Best aloittivat eläinkokeet vuonna 1921.

Yhdeltä koiralta, jolta haimatiehyet oli suljettu, poistettiin haiman degeneroitunut jäännös, jota hienonnettiin ja sekoitettiin suolaliuokseen. Tätä ruiskutettiin yhteen haiman poiston seurauksena diabeteksen saaneeseen koiraan. Koiran vointi parani ja verensokeri laski.

Ensimmäiset kokeet insuliinin antamiseksi diabetesta sairastaville ihmisille toteutettiin 11.1.1922. Potilailla tapahtui selvää laskua verensokerissa ja lievää laskua virtsan sokerissa.

Kun tieto uudesta hoitomenetelmästä levisi, Torontoon alkoi suunnata suuri määrä aiemmin hoitoa saamattomia diabeetikkoja. Best onnistui valmistamaan riittävän määrän tarpeeksi puhdasta insuliinia, jotta lääkkeen vaikutus diabeteksen hoidossa voitiin varmistaa. Pian James Collip kehitti teknisen menetelmän, jonka avulla voitiin valmistaa enemmän ja puhtaampaa insuliinia.

Vuonna 1923 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinto annettiin Bantingille ja Macleodille insuliinin keksimisestä. Hämmästystä herätti se, että osa tutkijoista jäi palkinnon ulkopuolelle. Kiista ratkesi, kun Bantig antoi puolet osuudestaan Bestille ja Macleod puolet Collipille.

Suomessa Aikakauskirja Duodecimissa sokeritaudin insuliinihoito mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1924. Lääkäri Viljo Weijo oli hoitanut potilaan "yhä ankarampaan muotoon kehittyvää koomaa" täydellisen paaston sekä alkoholin ja soodan avulla. Hoito ei tehonnut, joten lääkäri hankki englantilaisvalmisteista insuliinia. Potilaan virtsa oli neljäntenä päivänä "sokerivapaata”. Samoin "potilas tuli paljon iloisemmaksi ja reippaammaksi, saaden lisääntyneen työhalun".

Turun Lasarettimuseon perusnäyttelyssä esillä olevat insuliinipullot olivat nuoren diabeetikon käytössä 1930-luvun alussa.​

Päivitetty: 29.12.2016 9:48
Luotu: 29.12.2016 9:40