Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

​Lobotomialeikkauksen kallopora - toukokuu 2017

lobotomia-pora.jpg 

Portugalilainen neurologi Egas Moniz teki vuonna 1935 ensimmäisen lobotomialeikkauksen. Odotukset kirurgista psykiatriaa kohtaan olivat suuret ja Moniz saikin keksinnöstään lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1949. Lobotomia oli tarkoitettu erittäin levottomille potilaille. Otsalohkon hermoratojen katkaisulla oli onnistuessaan potilasta rauhoittava vaikutus. Leikkauskohta mitattiin tarkkaan ja operaatio tehtiin molemmin puolin päätä. Aluksi kallon poraamisessa käytettiin käsiporia, myöhemmin sähköporia. Parin senttimetrin läpimittaisesta reiästä kallossa työnnettiin spaatteli kohti vastakkaisen puolen porareikää ja spaattelia liikutettiin varovasti ylä- ja alasuuntaan. Täydellisessä halkaisussa ylä- ja alaneljännekset erotettiin. Lievempi muoto oli halkaista vain alaneljännes, jolloin spaattelia liikutettiin ainoastaan kohti kallonpohjaa.

Halikon sairaalaan valmistui syksyllä 1954 leikkaussali lobotomialeikkauksille. Lobotomiat kävi tekemässä neurokirurgi Teuvo Mäkelä. Vuoden 1955 loppuun mennessä leikattuja potilaita oli 44. Heistä osa rauhoittui, osa tylsistyi ja osa jäi ennalleen. 16 leikattua potilasta kotiutettiin. Kuolemantapauksia ei leikkausten yhteydessä esiintynyt. 1950-luvun lopulla lääkehoito yleistyi ja sähkösokkihoito lisääntyi. Lobotomialeikkaustoiminta Halikon sairaalassa lopahti vuosiksi, osittain myös sen vuoksi, ettei leikkaushoidosta saatu toivottuja tuloksia. Lobotomia saattoi muuttaa potilaan aloitekyvyttömäksi ihmiseksi, jota suru tai ilo eivät enää liikuttaneet. Vuonna 1968 tehtiin Halikossa viimeiset lobotomiat.

Halikon sairaalan ensimmäisen leikkauspäivän leikkauslistalla oli kaksi potilasta. Leikkaukset oli tarkoitus suorittaa nukutuksessa, mutta lääkkeen saatuaan ensimmäisen potilaan sydän pysähtyi. Potilas saatiin elvytettyä ja hänet vietiin takaisin osastolle. Seuraavan potilaan kohdalla päädyttiin paikallispuudutukseen. Leikkaussalissa ohimot parturoitiin puhtaiksi ja steriloitiin. Haava levitettiin ja näkyviin tullut kallo puhdistettiin. Siihen porattua reikää laajennettiin luunpurijalla ovaalinmuotoiseksi ja syntyneet luunsirut poistettiin vanhasta pölynimurista tehdyllä imulla. Paljastuneeseen kovakalvoon tehtiin viilto, spaatteli työnnettiin aivokuoresta sisään ja hermoradat katkaistiin. Operaation päätteeksi iho ommeltiin, mutta kalloon jäi reikä, joka tuntui loppuelämän. Tunnin pituista lobotomialeikkausta seurasi viikon vuodelepo. Halikossa ensimmäinen leikkaus onnistui ja pitkään hoidossa ollut ahdistunut potilas kotiutettiin.

Pora on esillä T-sairaalan 3. kerroksen G-aulassa Elämää Halikon sairaalassa –näyttelyssä 24.9.2017 asti.

Päivitetty: 9.5.2017 15:32
Luotu: 9.5.2017 15:30