Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Säteilymittari - lokakuu 2015

sateilymittari-2015-10.jpgWilhelm Conrad Röntgen löysi X-säteiksi nimeämänsä röntgensäteet sattumalta vuonna 1895. Röntgensäteiden merkitys lääketieteelle huomattiin heti, ja röntgenlaitteiden käyttö sairauksien tutkimuksessa ja hoidossa levisi nopeasti laajalle.

Aluksi tätä näkymätöntä säteilyä pidettiin vaarattomana, mutta pian röntgensäteilyn huomattiin aiheuttavan mm. iho- ja silmävaurioita. Ensimmäiset suositukset röntgensäteiltä suojautumisesta annettiin jo 1896 – ohjeissa mm. kehotettiin voitelemaan iho vaseliinilla. Pian hoitohenkilökunnan käyttöön tulivat lyijyvuoratut käsineet ja -esiliinat. Myös potilaita ryhdyttiin suojaamaan tarpeettomalta säteilyltä lyijysuojilla.

Ensimmäisissä röntgenlaitteissa kuvantamiseen tai hoitoon käytetyn säteilyn määrää oli vaikea määrittää. Useat lääkärit arvioivat röntgensäteilyn voimakkuutta asettamalla oman kätensä alttiiksi säteilylle. Tämä johti usein vaikeisiin säteilyvaurioihin, pahimmassa tapauksessa kuolemaan.

Sopivan säteilyannoksen mittaamiseksi kehitettiin erilaisia menetelmiä ja laitteita. Perusajatuksena oli, että röntgensäteet saivat vaikuttaa näihin mittareihin samaan aikaan kuin hoidettavaan, ja määrätyn säteilyannoksen jälkeen syntyi tietty reaktio.

Turun Lasarettimuseossa on esillä Robert Fürstenaun 1910-luvulla kehittämä intensimetri. Laitteen sisältämä seleeni reagoi säteilyyn, ja syntyvä jännite-ero näkyi galvanometrin asteikolla. Intensimetri näytti resistanssin muutoksen asteikolla F/minuutti, jossa F oli Fürstenaun mukaan nimetty mittayksikkö. Mittavirhe saattoi kuitenkin olla suuri, jopa 10–30 %. Intensimetrit jäivät pois käytöstä 1930-luvulla, kun tilalle tuli tarkempia laitteita.

Päivitetty: 27.10.2015 14:10
Luotu: 28.9.2015 11:30