Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

Lysolipullot - maaliskuu 2015

lysolipullo-maaliskuu-2015.jpgBakteerien ja muiden taudinaiheuttajien torjunta voidaan jakaa kahteen tyyppiin, antiseptiikkaan ja aseptiikkaan.

Antiseptiikalla tarkoitetaan bakteerien saastuttamien esineiden, pintojen ja välineiden käsittelemistä siten, että haitalliset bakteerit tai suurin osa niistä saadaan tuhotuksi.

Aseptiikalla taas tarkoitetaan sitä, että estetään bakteerien pääsy alueille, joissa ne voisivat olla haitaksi. Monissa asioissa aseptiikkaa ei aikanaan voitu toteuttaa, jolloin oli tyydyttävä antiseptiikkaan. Antiseptiikkaa toteutettiin muun muassa käyttämällä erilaisia kemiallisia desinfektioaineita. 

1830-luvulta lähtien todettiin sienet ja bakteerit sairauksien aiheuttajiksi ja yhä useampia tauteja alettiin epäillä mikrobeista johtuviksi. Samalla alkoi keinojen keksiminen mikrobien taltuttamiseksi. Karl Christoph Hueter käytti vuonna 1831 kahta uuden tyyppistä haavatulehdusta hillitsevää kemiallista ainetta, kloorivettä ja kreosoottia.

Kreosoottia oli valmistettu jo 1820-luvulla pyökintervasta. Pyökin käyttö savustamiseen oli tehnyt lihan tavallista paremmin säilyväksi. Kreosootin nimi onkin johdettu sen mukaan kreikan kielestä: kreas, liha; sooter, suojelija.

Myöhemmin vuonna 1858 kreosootista eristettiin kresoli, josta kehitettiin uusia desinfioivia aineita. Kresolia ryhdyttiin valmistamaan kivihiilitervasta tislaamalla. Selvisi, että kresoli on metyylifenoli, ja se esiintyy kolmena eri isomeerinä, orto-, meta- ja para-kresolina, joiden seosta nimitetään trikresoliksi. Vuonna 1881 havaittiin, että alkyyliryhmät vahvistivat fenolin bakteereja tappavaa vaikutusta. Niinpä kresolin eli metyylifenolin teho on kolminkertainen fenoliin verrattuna, mutta niiden myrkyllisyydessä ei ollut eroa.

Kresoli liukenee huonosti veteen, mutta sitä voidaan parantaa kalisaippuan avulla. Damman patentoi vuonna 1889 yleisesti käytetyn ja tunnetun Lysolin, jossa oli kresoleja 56 % ja pellavaöljysaippuaa 44 %.

Lysolia käytettiin 5-prosenttisena liuoksena sairaaloissa pintojen, pyykin ja jäteastioiden puhdistamiseen. Se oli siis ensisijaisesti esineiden ja tasojen puhdistusaine, eikä sitä käytetty ihon tai limakalvojen puhdistukseen. Lysolin haju oli ominaista sairaaloille aina 1950-luvulle saakka.

Kuukauden esineenä Turun Lasarettimuseo esittelee Paraisten apteekista hankitun lysolipullon.

Päivitetty: 25.2.2015 15:36
Luotu: 25.2.2015 15:32