Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

​Verenpainemittari - syyskuu 2015

verenpainemittari-2015-09.jpgEnsimmäiset suorat verenpaineen mittaukset hevoselle suoritti vuonna 1733 englantilainen pastori Stephen Hales. Hän asetti pitkään lasiputkeen yhdistetyn kumiletkun hevosen kaulavaltimoon, jolloin valtimon paine nosti hevosen veren putkeen lähes kolmen metrin korkeuteen. Ihmisen verenpaineen mittasi vuonna 1855 Faivre, joka mittasi raaja-amputaatiopotilaan verenpaineen leikkauksen aikana yhdistämällä päävaltimon manometriin.

Ensimmäisissä epäsuoraan verenpaineen mittaukseen tarkoitetuissa laitteissa oli apuna vuonna 1847 kehitetty pulssipiirrin, sphygmografi. Nämä monimutkaiset laitteet soveltuivat vain laboratoriokäyttöön. Ensimmäisen kliiniseen käyttöön soveltuvan verenpainemittarin suunnitteli 1870-luvulla Samuel Siegfried Ritter von Basch. Laitteeseen kuului pieni vedellä täytetty ja ulospullistuvalla kalvolla varustettu lasikupu, joka painettiin valtimon päälle niin lujaa, ettei valtimon lyönti ollut enää tunnettavissa. Vaadittu paine vastasi systolista verenpainetta, joka rekisteröitiin elohopealla täytetyllä manometrillä. Myöhemmin elohopeamanometrin korvasi helpommin siirrettävä mekaanisesti toimiva aneroidi-mittari.

Huomattavan parannuksen verenpainemittariin teki italialainen Scipione Riva-Rocci, joka vuonna 1896 liitti mittariin nykyisinkin käytetyn mansetin. Alun perin mansetti valmistettiin ohutseinäisestä kumiputkesta, jonka läpimitta oli viisi senttiä. Käsivarren ympäröivällä mansetilla saatiin aikaan valtimoa tasaisesti puristava paine, jolloin mittausten luotettavuus parani huomattavasti. Mansettia voitiin käyttää sekä elohopea- että aneroidimittareiden yhteydessä. Myöhemmin verenpainearvojen osoittajana alettiin käyttää Riva-Roccin nimestä johdettua lyhennettä RR.

Valtimonsykettä tarkkailemalla oli mahdollista mitata vain systolinen, sydämen supistuksen aiheuttama huippupaine tai puristuspaine. Venäläinen sotilaslääkäri Nikolai S. Korotkoff otti vuonna 1905 avuksi stetoskoopin, jolloin valtimoa mansetin vierestä kuuntelemalla pystyttiin määrittämään myös diastolinen paine.

Verenpaineen mittauksesta tuli 1900-luvun alkupuolella yleinen kliinisen tutkimuksen osa. Diastolisen paineen mittaus levisi kuitenkin hitaasti, sillä esimerkiksi Suomessa olivat 1930-luvun alkuvuosiin asti yleisesti käytössä puiset stetoskoopit, joilla verenpaineen auskultatorinen mittaus oli hankalaa.

Elektronisella näyttötaululla varustetut verenpainemittarit tulivat yleiseen käyttöön 1990-luvulla. Ne ilmaisevat systolisen ja diastolisen verenpaineen ilman stetoskoopilla kuuntelua.

Turun Lasarettimuseossa esillä oleva verenpainemittari on berliiniläisen sairaalatarvikkeita valmistavan Erka-yhtiön tuote. Yhtiö esitteli vuonna 1927 Erkameter-verenpainemittarin, jonka sanottiin mullistaneen verenpaineen mittaamisen. Mittari oli pitkänomaisessa laatikossa, jonka saranoitu kansi nostettiin verenpainetta mitattaessa pystyasentoon. Kannen sisäpuolelle oli kiinnitetty mitta-asteikko. Laatikon pohjaosassa oli säilytystila mansetille ja kumiselle pumpulle. Vanhimmat laatikot olivat puuta tai bakeliittia, kuten tämän mittarin laatikko. Myöhemmin laatikoita on valmistettu myös muista muoveista ja metallista.

Päivitetty: 28.9.2015 11:29
Luotu: 28.8.2015 12:29