Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön

​Sentrifugi - tammikuu 2015

sentrifugi-tammikuu-2015.jpgSentrifugi on laite, jolla erotellaan keskipakoisvoiman avulla toisistaan aineita, joilla on eri tiheys. Kun nestettä pyöritetään suurella nopeudella lähes vaakatasoon asettuvassa koeputkessa, siirtyvät tiheydeltään suurimmat hiukkaset pyörimisakselin uloimmalle radalle eli putken pohjalle. Menetelmää kutsutaan sentrifugoinniksi latinankielisen keskipakovoimaa tarkoittavan termin mukaan.

Aineeseen kohdistuva suhteellinen sentrifugaalivoima (RCF) ilmaistaan g-arvona ja sentrifugin nopeus säädetään rpm-arvoina (rounds per minute). Näytteet on tasapainotettava niin, että samanpainoiset putket ovat vastakkain ja parittomille putkille tehdään samanpainoinen vastinputki. Epätasapainoinen sentrifugi alkaa käytössä täristä. Sentrifugeja käytetään laajasti eri aloilla, muun muassa lääketieteessä veren osien erotteluun.

Sentrifugeja, joiden pyörimisnopeus on yli 20 000 rpm, nimitetään ultrasentrifugeiksi. Laitteen keksi vuonna 1925 ruotsalainen Theodor Svedberg, joka sai vuonna 1926 Nobelin kemianpalkinnon. Ultrasentrifugi osoittautui käyttökelpoiseksi proteiinien erottamisessa toisistaan. Gernot Zippe keksi puolestaan Neuvostoliitossa Zippe-tyyppisen sentrifugin, jolla voidaan erotella uraanin isotooppeja.

Kuukauden esineenä esiteltävä sentrifugi toimii kammesta pyörittämällä. Vanhoissa sentrifugeissa kierrosluvun määrittäminen ei ollut yhtä tarkkaa kuin nykyisin, tämän vuoksi hoitajalta vaadittiin ammattitaitoa saada sentrifugi pyörimään sopivalla vauhdilla. Valurautainen pöydän reunaan kiinnitetty neljän putken sentrifugi on oletettavasti hankittu sairaalaan 1900-luvun alkupuolella. Sentrifugi on esillä Turun lasarettimuseon perusnäyttelyssä.

Päivitetty: 9.1.2015 12:33
Luotu: 9.1.2015 12:31