Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
loka 16
Syteen tai soteen

 

Yhteensä 520 kuntaa, kuntayhtymää ja muuta organisaatiota antoivat lausuntonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Lausunnonantajien joukossa oli oma sairaanhoitopiirimme. Hallitus painotti erityisesti, että laissa tulisi määrittää vähimmäisväestöpohja yliopistosairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille, ja että sen tulisi olla vähintään 500 000 asukasta.

Sote-uudistuksen valmistelu on kestänyt vuosia, ja siihen on sisältänyt nopeitakin käänteitä. Tietysti muutosten tapahtumiselle yleensä yksi edellytys on riittävän epävarmuuden tunteminen. Sitä tunnetta ei nyt todellakaan puutu.

Esitetyn muutoksen yhteydessä omistajakuntiemme järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista siirtyy suurille sote-alueille. Samalla kuntien budjeteista häviää yli puolet. Sairaanhoitopiirit esitetään lakkautettaviksi, ja kunnista vain jotkut suurimmat pystyvät toimimaan palveluiden tuottajina.

Henkilökuntamme ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta on aidosti huolissaan siitä, kuka on työnantaja runsaan kahden vuoden päästä. Aivan vähäinen ei ole potilaidenkaan huoli siitä, saako palveluita tutusta terveyskeskuksesta ja sairaalasta.

Vielä lopuksi ajatus, että kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pitää yhdistää samaan, on kansainvälisesti ainakin ennakkoluuloton, useiden mielestä suorastaan riskialtis.

Miksi kaikki tämä vaiva?

Suomi on jäänyt oman historiallisen kehityksensä takia hyvin poikkeavaan asemaan. Kansalaisen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa 320 kuntaa, joiden keskimääräinen väestöpohja on alle 20 000 asukasta.

Euroopassa vastaavien palveluiden järjestämisen väestöpohja vaihtelee, mutta se monissa maissa useitakin miljoonia. Sote-uudistus noin miljoonan asukkaan sote-alueineen veisi Suomen järjestämisvastuun eurooppalaiseen mittakaavaan.

Miksi väestöpohja on tärkeä?

Kahdesta syystä. Kattavasti on mahdotonta päästä kansalaisten tasavertaisempaan palveluun, ellei voimavaroja voida tarkastella riittävän laajasti. Näin erityisesti, jos palveluiden järjestämisessä on pakko käyttää useampaa kuntaa.

Lääkintöneuvos Sakari Härö ennusti vuonna 1987, että suomalainen järjestelmä pienine kuntineen on sinänsä kustannustehokas, "kun kunnan kustannusten kontrolli on kovin lähellä".

Nyt olemme vain siinä tilanteessa, että kuntien mahdollisuudet palvella kansalaisia kattavasti ovat vaikeutuneet, talouskasvu ei riitä ja huoltosuhde huononee nopeasti. 320 "erikseen kustannustehokasta" toimijaa ei auta, jos kokonaisuus on pirstaleina.

Erilliset kunnat, aivan suurimpia lukuun ottamatta, eivät ole voineet pitää yllä tehokasta erikoissairaanhoitoa useaan kymmeneen vuoteen. Syynä on lääketieteen jakautuminen 50 erikoisalaan ja siitä seurannut kriittinen riippuvuus osaajista, kalliit laiteinvestoinnit ja nyt viimeisenä tullut vaatimus turvata kaikkialla sama osaaminen päivystyspisteissä. Kuntien omistamat sairaanhoitopiirit perustettiin juuri näistä syystä, jo neljännesvuosisata sitten.

Muutoksia tarvitaan ja sairaanhoitopiirienkin pitää muuttua mukana. Organisaatioiden ei tarvitse olla ikuisia. Oleellista on vain se, että kun varaudumme palvelemaan kaikissa tarvittavissa sairauksien tutkimuksissa ja hoidoissa, meillä on riittävästi potilaita kutakin osaamisalaa varten.

Omasta palvelutuotannostamme neljä viidesosaa on sellaista, jota perustellusti osaamisen, laiteinvestointien ja päivystyksen ylläpidon kannalta on hallittava yhtenä kokonaisuutena. Yliopistollisen sairaalan osalta riittävän väestöpohjan vaatimus on vielä kriittisempi; ei voi opettaa eikä tutkia, ellei meillä ole hoidettavana myös harvinaisempia tauteja sairastavia potilaita.

Sairaanhoitopiirimme uuden strategian mukaisesti valmistelemme koko maakunnan kattavaa yhtä sairaalaa, jossa kansalaiset saavat yhdenvertaista laadukasta palvelua neljällä paikkakunnalla. Jokaisella paikkakunnalla ei ole tule olemaan kaikkialla samoja palveluita, mutta se mitä tehdään on kaikkialla yhtä osaavaa. Usein tarvittavia palveluita tarjoamme lähellä kansalaisia. Tavoitteenamme on hoitaa kerralla kuntoon ja terveempänä kotiin.

Sanontahan kuluu "syteen tai saveen". Se tarkoittaa vaihtoehtoja, jotka eivät ole välttämättä toinen toistaan parempia. "Soten" ei tarvitse olla "savea", kun vain huolehdimme olemassa olevan palveluidemme perusteista.

Kansalaisen tarvitsemat korjaavat, hoitavat ja kuntouttavat palvelut ("entinen erikoissairaanhoito") tarvitsee vahvan, myös yliopistoon pohjautuvan perustan. Se ei voi olla savea.

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopiirin johtaja

Kommentit

Tähän viestiin ei ole lisätty kommentteja.

Blogia kirjoittaa
sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen