Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
marras 29
Sote-muutoksen ydin

Valtioneuvoston linjauksen 7.11. ensireaktiot meissä lienevät samanlaisia kuin aina muutoksissa: kuinka minulle tai meille käy?

Tämän takia  keskustelu esimerkiksi päivystävien sairaaloiden määrästä sai äkkiseltään hyvin suuren huomion julkisuudessa. Mitä tapahtuu palveluetäisyyksille ja työpaikoille?

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin osalta voi todeta, että linjauksen mukaan kuulumme päivystäviin sairaaloihin ja Tyks on yliopistollisena sairaalana nimeltä mainittu päätöksessä. Itsehallintoalueeksi nykyinen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alue olisi luonnollinen alue. Kunnat antavat lausuntonsa 28.1. tästä mennessä.

Murheenamme sote-muutoksen valmistelussa on ollut, ettei yliopistosairaaloiden roolia tutkimuksessa, koulutuksessa ja elinkeinopolitiikassa ole juuri lainkaan otettu huomioon aiemmassa valmistelussa. Nyt näitä suuntaviivoja löytyy jo jossain määrin linjauksesta: "Yliopistosairaaloiden ja vastaavien sosiaalialan osaamiskeskusten toiminnalle ja kehittämiselle sekä alan yliopistoissa ja korkeakouluissa tehtävän tutkimuksen ja opetuksen hyödyntämiselle sosiaali- ja terveyspalveluiden käytännön kehittämisessä luodaan tarvittavat perusteet." Virkatyönä tehdyn perustelumuistion 9.11. mukaan valtioneuvoston järjestämispäätöksellä voidaan ohjata yksityiskohtaisemmin itsehallintoalueiden tukeutumista viiteen yliopistolliseen sairaalayksikköön.   Nykyisen terveydenhuoltolain perusteella erityisvastuualueen sairaanhoitopiirien kuntayhtymien päätöksenteon yhteensovittaminen ei ole ollutkaan helppoa.

Se, että yliopistollisen sairaanhoitopiirin tärkeys on havaittu on hyvä, mutta se ei ole sote-muutoksen ydinkysymyksiä . Muutoksen on muutettava palvelurakennetta ja kansalaisen terveyttä sekä hyvinvointia.

Suomi on maa, joka kansainvälisissä vertailuissa on näyttäytynyt kohtuullisen hyvin toimivalta, mutta terveydenhuoltojärjestelmältään erikoiselta, ellei aivan poikkeavalta.  Yli kolmensadan järjestämisvastuullisen kunnan ohella siihen on liittynyt yksi pohjoismaisittainkin erikoinen piirre; aluehallinnon ohjaus on jäänyt varsin heikoksi.

Nykyistä järjestelmää olisi ehkä voitu jatkaakin, elleivät väestöennuste ja talouden tilanne olisi aiheuttaneet muutokselle välttämätöntä "kriisiä". Pelkän talouden osalta tämä järjestelmä olisi kyllä pitänyt kulut kurissa, niinhän olemme nyt itsekin tehneet. Terveys ja hyvinvointi eivät ole kuitenkaan samaa kuin kulujen kurissa pitäminen. Kulujen seuranta voi onnistua tehokkaastikin pienissä yksiköissä. Kansalaisen terveydestä ja hyvinvoinnista vastaaminen vaatii ehdottomasti suurempia kokonaisuuksia.

Nyt sote-muutos avaa "korkin pullosta".  Takaisin sitä on vaikea enää saada. Ei voi tehdä pientä korjausta; muttei ehkä pidäkään, kun Suomea yritetään saada eurooppalaiselle tasolle. Aikoinaan Suomessa oli vahvempi valtionohjaus. Jokaista virkaa anottiin Lääkintöhallituksesta. Norjan sairaalauudistuksessa päädyttiin uudestaan samantyyppiseen keskitettyyn ratkaisuun.

Nyt itsehallintoalueet tarjoavat uuden mahdollisuuden yhteensovittaa alueen paikalliset olosuhteet väestön palvelutarpeisiin. Vaadittavien talousvaikutusten takia valtio tulee ohjaamaan  itsehallintoalueita. Itsehallintoalueet tekevät linjauksen mukaan esityksensä alueen järjestämispäätökseksi, mutta valtioneuvosto tekee päätökset ministeriön esittelystä.

Muutos on menestyksellinen, kun riittävän nopeasti pääsemme yli ajatusmallista "muuttuuko mikään" ajatusmalliin "miten teemme palvelut tehokkaammiksi ja yhdenvertaisemmiksi".

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri valmistelee nyt uutta strategiaa vuosiksi 2017-2018 juuri näistä lähtökohdista.

 

Olli-Pekka Lehtonen

Sairaanhoitopiirin johtaja

 

elo 31
"Pöystin raportti"

Suomen itsenäisyydenajan suurin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus "sote-uudistus" odottaa vielä itsestään konkretiaa. Elokuun 14. päivä julkistettiin Tuomas Pöystin johtaman selvityshenkilöhankkeen raportti (Pöysti, Niiranen, Haveri, STM050:00/2015). Sittemmin valtioneuvosto nimitti pääjohtaja Tuomas Pöystin 27.8. sote-uudistusta johtavaksi projektipäälliköksi.

Eniten julkisuutta raportissa on saanut sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaavien itsehallintoalueiden määrä, minkä raportti määrittelee 9:n ja12:n välille. Tuo kirjaus on aiheuttanut jo useita "karttaharjoituksia"; kunnat ja sairaanhoitopiirit pohtivat, mihin joutuvat "suuntautumaan". Tilanne on hieman samanlaatuinen kuin sairaanhoitopiirejä perustettaessa neljännesvuosisata sitten. Suurin huomio oli hallinnossa, ei heti alkuun siinä, mitä pitää aikaansaada.

Sote-uudistuksen lykkäytyessä on yhä tärkeämpää toimia heti uudistuksen tavoitteiden suunnassa. "Maahan on saatava asiakaslähtöisen palvelun ja täydellisen palveluintegraation mukainen palvelumalli". Kuntakohtaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen aika on Suomessa ohi. Niin myös erikoissairaanhoidon näkökulmasta katsottu keskitetty järjestäminen. Erikoissairaanhoito ei ole sen tärkeämpää ja "suuriarvoisempaa" kuin muut sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät, vaikka oma ammattiylpeymme niin helposti sanelee.

Uudistuksen tavoitteita toteuttavat nyt olemassa olevat organisaatiot, esimerkiksi sairaanhoitopiirit. "Yksi sairaalamme" on esimerkki tästä. Valmistelemme tänä syksynä uutta strategiaamme vuodesta 2017 eteenpäin. Uudistuksiamme on pakko jatkaa. Loimaan ja Vakka-Suomen kokemuksia on syytä seurata tarkkaan.

Pöystin raportiti näkee käytännöllisesti, miten uudistuksen tavoitteita on toteutettava, vaikka uudistuksen aikataulu onkin viivästynyt: "Itsehallintoalueiden muodostamiseksi ja niille siirtyvien tehtävien vastaanottamiseksi perustetaan kullekin alueelle väliaikainen organisaatio. ---- Väliaikaisorganisaatiossa tärkeää on ryhtyä rakentamaan asiakaslähtöisen palvelun ja täydellisen palveluintegraation mukaista toimintamallia. Väliaikaisorganisaation perustaksi (isäntäorganisaatioksi) on perusteltua valita jokin olemassa oleva organisaatio."

On siis ainakin kolme vaihetta, missä tulemme toimimaan: nykyinen sairaanhoitopiiri, väliaikainen organisaatio, ja "lopullinen" itsehallintoalue. Aikaa säästämme eniten, kun teemme uudistuksia koko ajan samaan suuntaan. "Maahan on saatava asiakaslähtöisen palvelun ja täydellisen palveluintegraation mukainen palvelumalli."

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopiirin johtaja

heinä 29
Tyks Loimaan ja Vakka-Suomen sairaalat uudentyyppisiksi kuntouttaviksi lähisairaaloiksi

Sairaanhoitopiirimme hallitus 19.5., Uudenkaupungin ja Loimaan kaupunkien valtuustot 1.6. ja 29.6. tekivät yhtäpitävät päätökset sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten vuodeosastotoimintojen uudelleenjärjestelystä. Vaikka muutos ei näy uusina rakennuksina tai uusina osastoina, se on periaatteellisesti hyvin tärkeä näiden alueiden sote-palveluiden kehittämisessä.

Suomen terveyspalvelujärjestelmän haasteena viime vuosisadalla oli alkujaan suuri sairastavuus, lääkäripula ja palveluiden saaminen harvaanasutuille seuduille. Vuosisadan puolivälistä lähtien maahan rakennettiin kattava keskussairaalaverkosto, jota aluesairaalat täydensivät. Terveyskeskukset rakennettiin 1970-luvulta lähtien. Palveluiden tarve oli kasvava, ja terveydenhuollon työvoimaa riitti. Maa tervehtyi  ja vaurastui.

Sittemmin moni asia on muuttunut. Lääketieteen erikoistuminen 50 erikoisalaan on aiheuttanut, että edelleenkään erikoislääkäreitä ei ole tarpeeksi koko maan alueelle. Nykyinen päivystysasetus edellyttää, että potilasta hoidettaessa päivystysaikana on oltava nopeasti saatavilla kyseisen alan erikoislääkäri. Suomeen rakennettua sairaalaverkkoa ei voida siksi käyttää enää samalla tavalla kuin ennen.  Onneksi ei ole tarvettakaan, kun liikenneyhteydet ovat parantuneet .   Kiireellisissä tapauksissa jopa lääkärihelikopteri on käytettävissä.  Toisaalta maan väestö ikääntyy, eikä välttämättä vaurastu samaa tahtia kuin ennen. Erikoislääkäripalveluita tarvitaan edelleen lähellä asukkaita.

Perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon erillisyys aiheutti , että  oltiin hyvin tarkkoja siitä, milloin potilas hoidetaan erikoissairaanhoidossa ja milloin terveyskeskuksessa. Terveyskeskuksiin luotiin omat vuodeosastot, osaltaan vanhojen kunnalliskotien pohjalta.  Vastaavanlaisia terveyskeskusten vuodeosastoja ei muuten ole juurikaan käytössä muissa Euroopan maissa. Suomessa on sairaansijoja asukkaita kohden edelleen sairastavuuteen nähden runsaasti. Potilaalle aiheutuu vaivaa, kun hänet siirretään sairaalan vuodeosastolta terveyskeskuksen vuodeosastolle. Samalla aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia, kun hoitojakson alkaessa uudessa paikassa on aloitettava monet asiat alusta. Virheitäkin voi sattua.

Uuden palvelumallin tavoitteena on, että potilaat pääsevät nopeammin kuntoutukseen ja kotiin.  Se mahdollistuu poistamalla kahden porrasteisen vuodeosaston malli.  Seurauksena on myös vuodeosastohoidon ja vuodeosastopaikkojen väheneminen. Sekä Vakka-Suomessa  että  Loimaalla on voitu tilastollisesti osoittaa liiasta vuodeosastokäytöstä aiheutuvan  tarpeettomia kustannuksia. Loimaalla tehdyssä tutkimuksessa todettiin jälkeenpäin arvioiden, että sairaalan sisätautipotilaista 39,6 % oli väärässä hoitopaikassa.

Sairaalamme jatkavat toimintaansa Loimaalla ja Uudessakaupungissa. Sairaanhoitopiiri tukee perusterveydenhuoltoa ja sosiaalitoimea nykyistä paremmilla erikoissairaanhoidon lähipalveluilla. Sairaalan erikoislääkärein osaaminen on terveyskeskuslääkäreiden käytössä.  Kun  sote-järjestämislakia ei nyt ole, muutos on päätetty tehtäväksi siten, että pääosa sairaaloiden vuodeosastojen hoitohenkilökunnasta siirtyy terveyskeskusten organisaatioon.

Yhdessä päätetty muutos on esimerkki siitä, miten terveystoimijoiden on meneteltävä nykyisessä tilanteessa. Talouspaineisiin on pystyttävä vastaamaan potilaan hoitoa parantaen, heti nyt, eikä sote-uudistusta odottaen.

 

Olli-Pekka Lehtonen

sairaanhoitopiriin johtaja

huhti 27
Nopean sote-uudistuksen välttämättömyys

​ Sote-uudistuksen epävarmuus ja sen pääperiaatteen vaihtuminen taajaan kolmena viime vuotena  heikensi sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiden päivittäistä työssä jaksamista.  Silti varsin monet odottavat nyt muutosta;  samaan joukkoon kuulun itse.

 

Odotellessamme uutta hallitusohjelmaa on syytä kerrata, miksi kulunut kolmen vuoden epävarmuus ei ole hukkaan heitettyä, jos nyt kaikki ymmärrämme uudistuksen välttämättömyyden.

 

Viisikymmentäluvun alussa sodasta toipuva Suomi oli nopeasti vaurastuva, mutta edelleen Euroopan sairaimpia maita.  Vastasyntyneen tytön elinajan odote oli 69,9 vuotta ja pojan 63,4 vuotta. Maassa oli puutetta lääkäreistä ja hoitajista.  Maassamme alkoi voimakas palvelujärjestelmän kehittämisen kausi; luotiin keskussairaalaverkosto ja terveyskeskusjärjestelmä. Maahan saatiin lopulta kaikkiaan viisi lääketieteellistä tiedekuntaa. Valtio tuki sairaaloiden ja terveyskeskusten rakentamista ja virkojen perustamista. Palveluiden laajentamista varten oli työvoimaa, ja sitä koulutettiin terveydenhuollon tarpeisiin.  Vielä 1970-luvun alussa Suomessa oli jokaista työikäistä kohden 0,5 huollettavaa: lasta tai ikääntynyttä.  Lisääntyviä palveluita rakennettiin lähelle usein omaa elinympäristöä; kehittäminen tarkoitti voimavarojen lisäystä.

 

Viime vuonna Suomessa vastasyntyneen tytön elinajan odote oli 83,8 vuotta ja pojan 77,8 vuotta. Nyt kuulumme terveyden osalta Euroopan keskikastiin, joskin eri väestöryhmien terveyserot ovat meillä varsin suuria. Terveytemme parantaminen tästä eteenpäin on nyt erityisen haasteellista. Meiltä on vaarassa loppua työltämme tekijät ja rahat. Viiden vuoden kuluttua meillä on huollettavia jokaista työikäistä kohden 0,6 kansalaista.  Vuonna 2030 lienemme Euroopan vanhusvoittoisin kansakunta, silloin meillä on yli 0,7 huollettavaa jokaista työikäistä kohden. Tämä aiheuttaa uudistuksen aikataulupaineen. Kolme vuotta meni jo. Uudistuksen uusi suunnittelu ja toimeenpano vie viitisen vuotta, ja  siltä on lupa odottaa  tavoitteiden mukaisia tuloksia viiden vuoden kuluttua toimeenpanosta. Olemme silloin vuodessa 2025. Suomen huoltosuhde nykyennusteen mukaan paranee  jo vuoden 2030 jälkeen. Toivottavasti Suomessa ei silloin sanota, että uuditus olisi tarvittu "aikanaan".

 

Hajautettu kunnallinen hallintomallimme ja nopea palvelujärjestelmän laajentaminen johti Euroopan pirstaleisimpaan terveydenhuoltojärjestelmään.  Keskimääräinen kunnan asukasluku on nyt 17 000. Kunta vastaa terveyspalveluiden järjestämisestä ja pääosin niiden rahoituksesta.  Seuraavaksi Suomea keskitetympää mallia Euroopassa edustaa järjestämisvastuun osalta Luxemburg (52 000 asukaan väestöpohja) ja rahoitusvastuun osalta Kreikka (374 000 asukkaan väestöpohja).

 

Ikävää on, että eri kuntien ja kuntayhtymien työntekijät, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon edustajat ovat työssään joutuneet keskelle monien järjestämistahojen intressien ristiriitaa, kun rahat ja työntekijät uhkaavat loppua, mutta tarpeet lisääntyvät. Potilaat itse toki jo liikkuvat terveyskeskusten, "ylikunnallisen" työterveyshuollon" ja eri sairaanhoitopiirienkin välillä. He eivät usein itse tiedä, kuinka hajautettu järjestelmämme on.  

 

Kun sote-uudistus saa taas uuden konkreettisen muodon, alkaa luonnollisesti jälleen kerran erimielisyys sen sisällöstä. Jollain tavalla meidän on kuitenkin löydettävä tie takaisin niiltä poluilta, joita kuljimme vuosikymmeniä, kun laajensimme nopeasti hajautettua palvelujärjestelmäämme.

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopirin johtaja

 

maalis 06
Taloutemme suunta on kääntynyt parempaan

​Viimeisen kolmen vuoden aikana suuri huolemme on kohdistunut talouteemme. Olemme olleet selvästi Suomen velkaisin sairaanhoitopiiri, ja meillä on ollut myös edellisiltä vuosilta kertynyttä alijäämää.

Nyt pystyimme vähentämään velkataakkaamme 30,3 miljoonalla eurolla. Samalla saatoimme supistaa alijäämiämme talousarvion mukaisesti kolmella miljoonalla eurolla. Keinonamme on ollut toimintakulujen kasvun taittaminen.

Vuonna 2012 toimintalukujemme vertailukelpoinen vuosikasvu oli 5,0 prosenttia, vuonna 2013 se oli 3,0 prosenttia, ja nyt vuonna 2014 enää 2,2 prosenttia. Tämä on pitänyt kuitenkin tehdä ehdottomasti niin, ettei potilaiden hyvä hoito vaarannu.

Toisaalta Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin palveluiden käyttö kasvoi viime vuonna selvästi. Potilaskohtaiset kustannukset alenivat ja velkaantuminen pysähtyi. Hoitamiemme potilaiden määrä kasvoi 4,1 prosenttia edellisestä vuodesta.

Olemme aloittaneet sellaisia rakenteellisia uudistuksia, joita myös tilapäisesti keskeytyneellä sote-uudistuksella tavoitellaan. Järjestimme vuonna 2013 Tyksin potilaiden hoidon uudella tavalla, kun siirryimme perinteisistä klinikoista potilaan hoidettavien ongelmien perusteella muodostettuihin toimialueisiin. 

Nyt viime vuonna eri potilaiden määrä kasvoi Tyksissä 5,2 prosenttia, mutta potilasta kohti lasketut hoitokustannukset kuitenkin alenivat 2,3 prosenttia.

Potilaiden hyvään hoitoon ei riitä vain hyvä talous. Taloutemme vakaus on kuitenkin välttämätöntä, jotta voimme varmistaa yhdenvertaiset ja kustannustehokkaat palvelut koko maakunnan väestölle.

O-P Lehtonen
sairaanhoitopiirin johtaja

 

 

joulu 01
Hyvää hoitoa kohtuukustannuksin

Tapaan kysyä tavatessani sairaaloissamme olleilta potilaita, oliko hoito hyvää. Varsin usein vastaus on ollut, että sekä hoito että kohtelu olivat hyviä. Toki aina löytyy poikkeuksiakin. Ne on selvitettävä yhteistuumin potilaan ja häntä hoitaneen henkilökunnan kanssa.

Jotta hoitomme hyvyyden arviointi ei jäisi yksittäisten tapausten varaan, olemme jo vuodesta 2011 lähtien julkaisseet "Potilashoidon vuosikertomusta". Huomasimme tämän tarpeen, kun olemme julkaisseet tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja henkilöstökertomuksen, mutta tärkein on jäänyt puuttumaan: miten olemme hoitaneet potilaitamme. Vuoden 2013 potilashoidon vuosikertomus on tämän kotisivumme kohdalla "Sairaanhoitopiiri"- "Media, tiedotteet, viestintä"- "Julkaisut"- "Vuosittaiset julkaisut".

Enemmän kuin hyvästä hoidosta keskustellaan julkisuudessa usein hoidon kustannuksista. Äskettäin ilmestyneen Tilastokeskuksen Kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2013 talous- ja toimintatilaston mukaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella kunnat käyttivät nettokustannuksina sosiaali- ja terveydenhuoltoon 3 176 euroa / asukas, kun koko maan keskiarvo oli 3 208 euroa. Terveydenhuollon osalta vastaavat luvut olivat Varsinais-Suomessa 1 790 euroa / asukas ja 1 830 euroa koko maassa.

Terveydenhuollon kustannuksia on syytä verrata sairastavuuteen. Sairastavuutemme on matalampi kuin monien muiden sairaanhoitopiirien alueella. Siksi on loogistakin, että terveydenhuollon kustannuksemme asukasta kohden ovat matalampia kuin maan keskiarvo. Tilastosta löytyy kuitenkin myös sairaanhoitopiirejä, joiden terveydenhuollon nettokustannukset ovat asukasta kohden korkeampia kuin meillä, mutta joissa sairastavuus on meitäkin alhaisemmalla tasolla.

Erikoissairaanhoidon osalta Varsinais-Suomessa kuntien nettokustannukset asukasta kohden ovat hieman muuta maata korkeammat, 1 179 euroa kun maan keskiarvo oli 1 139 euroa. Osaltaan tähän kustannuseroon vaikuttaa laaja maakunnan kattava sairaalaverkkomme, jollaista useimmissa sairaanhoitopiireissä ei ole.

Pyrimme vieläkin tehokkaampaan erikoissairaanhoitoon järjestämällä uudelleen aluesairaaloidemme työnjakoa valtuustomme hyväksymän "Terveempänä kotiin"-strategian pohjalta. Keskitämme kansalaisen harvoin tarvitsemia palveluita, kuten vaativia kirurgisia toimenpiteitä joihinkin sairaaloistamme. Toisaalta lisäämme aluesairaaloissamme yleisten kansantautien hoidossa tarvittavia erikoissairaanhoidon palveluita. Haluamme näin vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta sairaanhoitopiirimme alueella.

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopiirin johtaja

loka 16
Syteen tai soteen

 

Yhteensä 520 kuntaa, kuntayhtymää ja muuta organisaatiota antoivat lausuntonsa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Lausunnonantajien joukossa oli oma sairaanhoitopiirimme. Hallitus painotti erityisesti, että laissa tulisi määrittää vähimmäisväestöpohja yliopistosairaaloita ylläpitäville kuntayhtymille, ja että sen tulisi olla vähintään 500 000 asukasta.

Sote-uudistuksen valmistelu on kestänyt vuosia, ja siihen on sisältänyt nopeitakin käänteitä. Tietysti muutosten tapahtumiselle yleensä yksi edellytys on riittävän epävarmuuden tunteminen. Sitä tunnetta ei nyt todellakaan puutu.

Esitetyn muutoksen yhteydessä omistajakuntiemme järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista siirtyy suurille sote-alueille. Samalla kuntien budjeteista häviää yli puolet. Sairaanhoitopiirit esitetään lakkautettaviksi, ja kunnista vain jotkut suurimmat pystyvät toimimaan palveluiden tuottajina.

Henkilökuntamme ja kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta on aidosti huolissaan siitä, kuka on työnantaja runsaan kahden vuoden päästä. Aivan vähäinen ei ole potilaidenkaan huoli siitä, saako palveluita tutusta terveyskeskuksesta ja sairaalasta.

Vielä lopuksi ajatus, että kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pitää yhdistää samaan, on kansainvälisesti ainakin ennakkoluuloton, useiden mielestä suorastaan riskialtis.

Miksi kaikki tämä vaiva?

Suomi on jäänyt oman historiallisen kehityksensä takia hyvin poikkeavaan asemaan. Kansalaisen sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa 320 kuntaa, joiden keskimääräinen väestöpohja on alle 20 000 asukasta.

Euroopassa vastaavien palveluiden järjestämisen väestöpohja vaihtelee, mutta se monissa maissa useitakin miljoonia. Sote-uudistus noin miljoonan asukkaan sote-alueineen veisi Suomen järjestämisvastuun eurooppalaiseen mittakaavaan.

Miksi väestöpohja on tärkeä?

Kahdesta syystä. Kattavasti on mahdotonta päästä kansalaisten tasavertaisempaan palveluun, ellei voimavaroja voida tarkastella riittävän laajasti. Näin erityisesti, jos palveluiden järjestämisessä on pakko käyttää useampaa kuntaa.

Lääkintöneuvos Sakari Härö ennusti vuonna 1987, että suomalainen järjestelmä pienine kuntineen on sinänsä kustannustehokas, "kun kunnan kustannusten kontrolli on kovin lähellä".

Nyt olemme vain siinä tilanteessa, että kuntien mahdollisuudet palvella kansalaisia kattavasti ovat vaikeutuneet, talouskasvu ei riitä ja huoltosuhde huononee nopeasti. 320 "erikseen kustannustehokasta" toimijaa ei auta, jos kokonaisuus on pirstaleina.

Erilliset kunnat, aivan suurimpia lukuun ottamatta, eivät ole voineet pitää yllä tehokasta erikoissairaanhoitoa useaan kymmeneen vuoteen. Syynä on lääketieteen jakautuminen 50 erikoisalaan ja siitä seurannut kriittinen riippuvuus osaajista, kalliit laiteinvestoinnit ja nyt viimeisenä tullut vaatimus turvata kaikkialla sama osaaminen päivystyspisteissä. Kuntien omistamat sairaanhoitopiirit perustettiin juuri näistä syystä, jo neljännesvuosisata sitten.

Muutoksia tarvitaan ja sairaanhoitopiirienkin pitää muuttua mukana. Organisaatioiden ei tarvitse olla ikuisia. Oleellista on vain se, että kun varaudumme palvelemaan kaikissa tarvittavissa sairauksien tutkimuksissa ja hoidoissa, meillä on riittävästi potilaita kutakin osaamisalaa varten.

Omasta palvelutuotannostamme neljä viidesosaa on sellaista, jota perustellusti osaamisen, laiteinvestointien ja päivystyksen ylläpidon kannalta on hallittava yhtenä kokonaisuutena. Yliopistollisen sairaalan osalta riittävän väestöpohjan vaatimus on vielä kriittisempi; ei voi opettaa eikä tutkia, ellei meillä ole hoidettavana myös harvinaisempia tauteja sairastavia potilaita.

Sairaanhoitopiirimme uuden strategian mukaisesti valmistelemme koko maakunnan kattavaa yhtä sairaalaa, jossa kansalaiset saavat yhdenvertaista laadukasta palvelua neljällä paikkakunnalla. Jokaisella paikkakunnalla ei ole tule olemaan kaikkialla samoja palveluita, mutta se mitä tehdään on kaikkialla yhtä osaavaa. Usein tarvittavia palveluita tarjoamme lähellä kansalaisia. Tavoitteenamme on hoitaa kerralla kuntoon ja terveempänä kotiin.

Sanontahan kuluu "syteen tai saveen". Se tarkoittaa vaihtoehtoja, jotka eivät ole välttämättä toinen toistaan parempia. "Soten" ei tarvitse olla "savea", kun vain huolehdimme olemassa olevan palveluidemme perusteista.

Kansalaisen tarvitsemat korjaavat, hoitavat ja kuntouttavat palvelut ("entinen erikoissairaanhoito") tarvitsee vahvan, myös yliopistoon pohjautuvan perustan. Se ei voi olla savea.

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopiirin johtaja

elo 29
Hyvät potilaat - tervetuloa uudelle sivustollemme

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri on uusinut internetsivustonsa. Olemme tehneet sivustomme palvelemaan erityisesti potilaamme tiedontarpeita:  missä minua voidaan hoitaa, miten sinne saa yhteyden ja mitä tutkimuksestani ja hoidostani tiedetään.

Potilaalle suunnattu tietosisältö on ryhmitelty neljään pääalueeseen:
" Päivystys" eli  toiminta hätätilanteissa ja akuutin hoidon tarpeessa, "Hoito ja tutkimukset", "Toimipaikat" sekä "Potilaalle ja läheisille".

Sivusto on suunniteltu toimimaan hyvin myös älypuhelimissa ja tablettitietokoneissa. Näiden laitteiden osuus sivustollamme käynneistä on jo noin kolmasosa. Jotta tieto latautuisi nopeasti, olemme olleet säästeliäitä kuvien käytössä.

Tekstisisältö perustuu asiantuntijoidemme kirjoituksiin, jotka on pyritty toimittamaan tiiviiksi ja helppolukuisiksi. Siirtymistä osastojen sivuilta hoitopalvelukuvauksiin on helpotettu sivuston sisäisillä linkityksillä. Hoitokuvauksista on suoria linkkejä kyseisiin aiheisiin liittyviin sairaanhoitopiirin omiin potilasohjeisiin sekä valtakunnallisiin Käypä hoito –suosituksiin ja Terveyskirjaston artikkeleihin.

Under höstens lopp strävar vi efter att all patientinformation på sidorna skall publiceras  på svenska. Just nu ber jag om ursäkt att det finns en del bristfälliga sidor i detta avseendet.

Uudella sivustolla palvelullaan myös muita sidosryhmiämme: hoitotyössä toimivia ja siihen pyrkiviä ammattilaisia, tutkijoita, jäsenkuntiemme päättäjiä ja viranomaisia, eläkkeelle siirtyneitä työntekijöitämme unohtamatta.

Kiitän sivustojen uusimistyöryhmää ja kaikkia , jotka ovat käyttäneet asiantuntemustaan uusien sivustojen luomisessa. Olen varma, että tällainen potilasläheinen viestintä on tapa toteuttaa perustehtäväämme,  lisätä terveyttä, elinvuosia ja sosiaalista hyvinvointia.

 

O-P Lehtonen

sairaanhoitopiirin johtaja


 


Blogia kirjoittaa
sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen