Arvokasta unta etsimässä

Riittävä liikunta, ei kuitenkaan juuri nukkumaanmenon kynnyksellä, tupakan ja alkoholin välttäminen, rentoutuminen ja rauhoittuminen ovat tärkeitä asioita hyvälle unelle. Työasiat kannattaisi jättää töihin ja oppia irtautumaan mieltä vaivaavista asioista.  Näin todettiin suuren suosion saaneella Tyksin yleisöluennolla helmikuun puolivälissä.

Unen häiriöistä kiinnostuneiden suuresta määrästä voidaan päätellä, että Turun seudulla ei nukuta kovin hyvin. Risto Lahesmaa -salista siirryttiin isompaan Johan Haartmaniin ja sielläkin kävi tila ahtaaksi.

Monitieteinen keuhkosairauksien, neurologian, psykiatrian ja hammas- ja suusairauksien asiantuntijoiden joukko selvisi hienosti alustuksistaan ja niiden kirvoittamista kysymyksistä puheenjohtajana toimineen Tarja Saaresrannnan johdolla. Hyvän unen merkitys terveyden taustalla avautui monesta näkökulmasta.

– Moni nukkuu liian vähän. Univajeella on monenlaisia vaikutuksia. Päivänaikainen tarkkaavaisuus laskee, muisti heikkenee ja uuden oppiminen vaikeutuu. Mieliala laskee helposti ja asioiden hallinta hankaloituu. Väsynyt ihminen ei ole luova ja hänen liikenne- ja tapaturmariskinsä kohoaa, tiivisti neurologi Salla Lamusuo liian niukan unen seuraukset.

Ihmisellä on noin 24 tunnin univalverytmi, jota tahdittaa valo. Univalverytmin tarkoituksena on saada ihminen nukkumaan oikeaan aikaan eli tavallisesti silloin, kun tulee pimeää. Valveilla ollessamme kasvatamme unipainetta, joka määrää tarvittavan unen pituuden.

Kun unipainetta on riittävästi ja univalverytmi on säännöllinen, meillä on noin puolen tunnin hetki, ns. uniportti, jolloin meitä väsyttää. Jos silloin olemme valmiita nukkumaan, vaivumme helpoiten uneen ja nukumme parhaiten.

Vuorotyö ja huono työ

Uniongelmat liittyvät usein vuorotyöhön, mutta työn henkinen kuormittavuus tuo univaikeuksia myös päivätyötä tekeville. Näin käy silloin, kun työ ei jää työpaikalle, vaan tulee mukaan kotiin ja kotona jatkettuna sekoittaa normaalin päivärytmin, jossa ihminen tarvitsee rauhoittumista ennen nukkumaan menoa.

Ylimitoitetut työn vaatimukset rassaavat ihmistä. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön ja siinä koettu liian vähäinen tuki heijastuvat myös uneen. Kyvyttömyys lakata huolehtimasta työasioista kotona saa monilla aikaan ylivireystilan, jossa nukahtaminen käy hankalaksi.

Työhön vaikuttaminen parantaisi elämänlaatua sekä säännöllistä päivätyötä että vuorotyötä tekevillä. Hyvin nukkunut pystyy tekemään työssä parhaansa.

Rauhoittuminen ja rentoutuminen tuovat unen

Normaaliin elämään tulisi kuulua tasapainoisesti työtä, rauhoittavaa akkujen latausta ja unta. Työstä ei ole hyvä siirtyä suoraan uneen. Leppoisa oleskelu tärkeiden ihmisten kanssa ja miellyttävien asioiden harrastaminen tekevät hyvää. Stressinhallintakyvyistä ja rentoutumisharjoituksista on hyötyä kaikille.

Liikunnan harrastaminen on hyväksi, mutta raskasta liikuntaa ei suositella 3–4 tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Kahvi, tupakka ja alkoholi haittaavat unta.

Nukkumaan kannattaa mennä mahdollisimman säännöllisesti. Hyvä unihygienia sisältää sopivan viileän ja rauhallisen huoneen, jossa on mukava nukkua. Mikäli uni ei tule tai siitä herää kesken, kannattaa nousta sängystä.

Vuorotyö haastaa elimistön

Neljännes suomalaisista tekee vuorotyötä säännöllisesti ja moni silloin tällöin. Osa kokee vuorotyön nukkumiselle tarjoavan haasteen hankalana, toisilla ongelmia ei ole. Vuorotyö tuo usein mukanaan univajetta, sillä päivällä nukkuminen ei ole yhtä helppoa kuin yöllä.

Työvuorojen laadinnassa tulisi noudattaa myötäpäivään kiertävää vuorojärjestystä. Se turvaa eniten palautumis- ja nukkumisaikaa vuorojen välissä.

Aamulla yötyöstä lähdettäessä kannattaa välttää kirkasta valoa, koska se katkaisee melatoniinin erityksen. Vastaavasti yötyössä tulisi hyödyntää kirkasta valoa. Ennen yöhön osuvaa työvuoroa kannattaa ottaa pienet nokoset iltapäivällä ennen vuoroa ja mahdollisuuksien mukaan myös vuoron aikana. Viimeisen yövuoron jälkeen päiväunen määrää kannattaa rajoittaa, jotta pystyy nukkumaan yöllä riittävästi.

Normaalisti aamulla heräävän kannattaa nousta sängystä. Sen jälkeen on hyvä nauttia riittävä aamupala valoisassa ja tehdä vaikka pieni aamujumppa.

Levottomat jalat pitävät ikävästi liikkeessä

Levottomien jalkojen oireyhtymään sopiva kuvaus hoitoineen löytyy jo Sir Thomas Willisin oppikirjasta vuodelta 1672, mutta Levottomat jalat -nimen oireyhtymälle antoi vasta ruotsalainen neurologi Karl Axel Ekbom vuonna 1945 väitöskirjassaan. Häneen viittaa myös vaivasta usein käytetty nimitys Ekbomin oireyhtymä. Vaiva tunnetaan myös nimellä Willis-Ekbomin-tauti.

Levottomien jalkojen oireyhtymän esiintyvyys aikuisväestössä on noin 2,5–10 %. Sille ovat tunnusomaisia vaikeasti kuvailtavissa olevat, epämiellyttävät raajatuntemukset, jotka aikaansaavat lähes pakonomaisen alaraajojen liikuttelun tarpeen. Levottomien jalkojen aiheuttava syy on vielä osin tuntematon. Ekbom itse arveli oireiden syyksi verenkiertohäiriötä, minkä lisäksi oireyhtymän syytä on etsitty myös dopamiiniaineenvaihdunnasta sekä elimistön rautavarastoista.

Levottomien jalkojen oirehdinta on usein aaltomaisesti vaihtelevaa, mutta saattaa ajan myötä muodostua jopa jokaöiseksi kiusaksi, joka häiritsee vakavasti nukahtamista ja unessa pysymistä. Tällöin oireyhtymän lääkehoito on perusteltua ja tarpeellista. Hoitona käytetään mm. mahdollisen raudan puutteen korvaamista, dopamiinin kaltaisesti vaikuttavia lääkeaineita ja joissakin tapauksissa myös tiettyjä muihin lääkeaineluokkiin kuuluvia valmisteita. Jalkojen pakonomaista liikuttelun tarvetta esiintyy joskus päivisinkin. Vaiva lisääntyy iän myötä.

– Kyseessä ei ole psyykkinen häiriö, vaikka vaivasta kärsivillä saattaakin kehittyä ahdistus tunteesta että on pakko saada unen päästä kiinni. Se lisää jännitystä ja kohottaa nukahtamisen estävää vireystilaa. Toistuvien epäonnistumisten kautta syntyy uskomus, että seuraavakin ilta on tuskallinen, mikä edelleen vaikeuttaa nukahtamista, selvittää unilääketieteeseen perehtynyt psykiatrian erikoislääkäri Juha Markkula.

Levottomien jalkojen oireita saattavat aiheuttaa myös jotkut lääkkeet ja jotkut kärsivät vaivasta leikkauksen jälkeen toipuessaan opioideja sisältäneestä anestesiasta. Jälkimmäinen menee ohi, ja lääkeaineita, joilla on tämä sivuvaikutus on tunnistettu.

Narskuttelu eli bruksismi

Hampaiden tarpeetonta yhteenpurentaa esiintyy joillakin ihmisillä myös valveilla. Vaivaa esiintyy kaikenikäisillä. Sen taustalta voi löytyä perinnöllisiä taipumuksia, psykososiaalista stressiä, purentahäiriöitä, tiettyjä sairauksia tai lääkeaineita. Narskuttelu tekee huonoa hampaiden kiilteelle, vaikka se on ihmisen kovinta kudosta. Karies iskee helposti kiilteettömille alueille.

Päänsärky, kasvokivut ja puremalihaksen aristus viestivät narskuttelusta. Leukanivelen naksahtelu ja rahina, leukojen nopea väsyminen ja ajoittainen tai pysyvä lukkiutuminen tai pahimmillaan leuan sijoiltaanmeno tai sen pelko ovat myös narskuttelun oireita. Myös korvan tukkoisuus, tinnitus, korvakipu ja kuulon heikentymisen tunne voivat liittyä narskutteluun. Se voi johtua myös Parkinsonin taudista tai masennuslääkkeiden tai psykostimulanttien haittavaikutuksista.

Stressi, runsas tupakointi tai alkoholin käyttö voivat lisätä bruksismia. Lapsilla nenän tukkoisuus aiheuttaa joskus narskuttelua, joka voidaan saada vähenemään risakudoksen poistolla.

– Hoidoksi käytetään hampaita suojaavaa ja lihaksia rentouttavaa purentakiskoa. Narskuttelun oireita voidaan vähentää myös tulehduskipulääkkeillä ja lihasjännitystä vähentävillä lääkkeillä. Rentoutusmenetelmistä ja hengitysharjoituksista on hyötyä, ja moni narskuttelija löytää apua vertaisryhmistä. Happamien ruoka-aineiden välttäminen ja refluksin hoitaminen on myös suotavaa, neuvoi erikoishammaslääkäri Jarkko Vuoriluoto.

Uniapnea kannattaa hoitaa

Narskuttelulla ja uniapnealla on ainakin yksi yhteinen tekijä. Eniten niistä usein kärsii petikaveri. Uniapneaan liittyvä kuorsaus ja kumppanin hengityskatkosten jännittäminen rasittaa myös vieressä nukkuvan unta tai ehkäisee sen kokonaan.

– Uniapnea sekä sydän- ja verisuonisairaudet ovat suomalaisten kansansairauksia. Näillä sairauksilla on yhteisiä riskitekijöitä kuten ylipaino ja hoitamattomina sairauksina ne pahentavat toinen toisiaan. Siksi on tärkeää arvioida uniapnean mahdollisuus sydän- ja verisuonisairaalta potilaalta ja toisinpäin sekä aloittaa tarvittaessa hoito. Verenpainetautia, sepelvaltimotautia, eteisvärinää ja sydämen vajaatoimintaa sairastavista huomattavalla osalla on myös uniapnea, kertoo keuhkotautien erikoislääkäri Ulla Anttalainen.

Obstruktiivisessa uniapneassa, joka on uniapnean yleisin haitallinen muoto, ylähengitystiet ahtautuvat ja hengitys vaikeutuu. Selällään nukkuminen on huonoksi hengitykselle, suositeltavampaa on nukkua kyljellään. Uniapneasta kärsivän yöuni on levotonta ja katkonaista, sitä haittaavat närästys, hikoilu ja yöllinen virtsaamistarve. Päiväaikaisia oireita ovat aamupäänsärky, väsymys ja huonosti nukutusta yöstä johtuva ärtyneisyys. Mielialan vaihtelut ja muisti- ja keskittymiskyvyn vaikeudet hankaloittavat myös elämää.

Ilman hoitoa olevilla uniapneapotilailla sydänkuolleisuuden riski on moninkertainen uniapneaa sairastamattomiin verrattuna. Unirekisteröintitulos ja potilaan oireet kertovat uniapnean. Ylipainehengityslaitehoidolla (CPAP) voidaan uniapneaa helpottaa ja useimpien sydän- ja verisuonisairauksien riskiä pienentää. Laite aiheuttaa positiivista painetta ylähengitysteihin. Se ei paranna tautia, mutta helpottaa oireita käytettäessä.

Kuorsausta on pyritty vähentämään aiemmin korvalääkäreiden tekemillä risaleikkauksilla ja kitalaen muokkauksilla ja nykyisin myös radiotaajuuskirurgialla, mutta uniapneaan ne eivät useinkaan vaikuta riittävästi. Uusin hoitomuoto on kielihermon stimulaatio, jossa tahdistin saa kielen työntymään nukkuessa ulos. Tätä menetelmää on jo kokeiltu Helsingissä ja Turussakin on siihen valmiudet.

Laihdutusleikkauksella voidaan vaikuttaa ylipainoon ja sen vähenemisen kautta sekä uniapnean että sydän- ja verisuonitautien haitallisiin oireisiin. Laihdutusleikkaus merkitsee kuitenkin pysyvää muutosta ruokailuun, sillä mahalaukun ohittamisen tai sen pienentämisen seurauksena ruokaa mahtuu elimistöön vain noin kahvikupillisen verran kerrallaan.

Unen asiantuntijat vahvistivat myös, että

  • Lyhyet päivätorkahdukset, jos ne kestävät alle puoli tuntia, eivät vie yöunta.
  • Jo 90 sekunnin mikrounosista voi olla hyötyä.
  • Kesä- ja talviaikavaihteluista on todennäköisesti ihmisen elimistölle enemmän haittaa kuin hyötyä.

Teksti: Tuula Vainikainen

Muokattu : 29.12.2015 14:50
Luotu : 27.2.2015 13:36