Pienen keskosen isot harppaukset

Pienten keskosten hoito on ottanut isoja harppauksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Turussa Pipari-tutkimusprojekti on tuottanut käytännöllistä tietoa hoidon kehittämiseksi ja keskosena syntyneiden myöhemmän kehityksen tueksi.

luennoitsijat-2016-syyskuu-net.jpg 

Syksyn 2016 ensimmäisellä Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluennolla dosentti Hanna Soukka (vas), erikoispsykologit Sari Ahlqvist-Björkroth ja Anna Nyman sekä professori Liisa Lehtonen kertoivat pienten keskosten elämästä keskolasta kouluun.

Ennen 32. raskausviikkoa syntyneet tai alle 1500 grammaa painavat pikkukeskoset kohtaavat elämänsä ensihetkinä oudon maailman. Ensiminuutit ja ensimmäinen elinviikko ovat usein ratkaisevia. Epäkypsää elimistöä täytyy tukea sekä hengittämään että ottamaan ravintoa. Hoidon tulee kuitenkin olla mahdollisimman lähellä sitä maailmaa, jossa vauva kohdussa kehittyisi. Siihen maailmaan kuuluu mahdollisimman vähän tekniikkaa, kovia ääniä tai kirkkaita valoja ja mahdollisimman paljon äidin ja isän syliä ja läsnäoloa.

– Vuonna 2009 Suomessa syntyneistä pikkukeskosista menehtyi 14 %, 2016 enää 9 %. Eloonjäämislukujen parantumisen lisäksi on parannettu monin tavoin sekä vauvojen että perheiden elämänlaatua ottamalla vanhemmat oman vauvansa asiantuntijana vahvemmin mukaan, tiivistää osastonylilääkäri, professori Liisa Lehtonen.

Käsikapalohoito auttaa kipuihin

Tyksin keskolassa vv. 2001-2006 syntyneitä pieniä keskosia tutkineessa Pipari-projektissa on seurattu 232:n pikkukeskosen kehitystä ja kehitetty hoitoa tutkimustulosten mukaan. Hoitoa on parannettu myös hoitotieteen dosentti Anna Axelinin väitöskirjan tulosten perusteella. Anna Axelin osoitti, että vanhempien antama käsikapalohoito lievitti merkittävästi keskosvauvojen kokemaa kipua ja siten kipulääkkeiden tarvetta. Käsikapalohoidossa mahdollisimman suuri osa vauvan ihosta peitetään vanhemman käsillä. Toimintakulttuuri on muuttunut keskolassa paljon myös perhehuoneiden myötä. Tyksin uudessa lasten ja nuorten sairaalassa, jonka rakentaminen on aloitettu, keskola saa tilat, jotka on suunniteltu perhekeskeistä vauvojen tehohoitoa varten.

Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM) on Tyksin keskolassa kehitetty koulutusmalli, joka on mullistanut keskoshoitoa ympäri Suomea. Vanhemmat eivät ole keskososastolla enää vierailijoita, jotka seuraavat henkilökunnan ja koneiden hoitavan heidän vauvaansa. Nyt vanhemmat otetaan mukaan hoitoon aivan alusta ja näin he pystyvät kehittymään vauvansa asiantuntijoiksi. Vauvat eivät enää kasva keskoskaapissa, vaan vanhempiensa hoivassa, sairaalassakin.

– Nykyään tiedetään, että vanhempien läsnäolo ja aktiivinen osallistuminen edesauttavat keskosvauvan kehittymistä. Vanhemmat kokevat olevansa valmiimpia ottamaan vauvan kotiin aikanaan. Vanhempien ja vauvan välisen suhteen tukeminen tehohoidon aikana on hyödyksi koko perheen hyvinvoinnille, kertoo erikoispsykologi Sari Ahlqvist-Björkroth, joka on VVM-koulutusmallin yksi kehittämistä ja kouluttaja.

Tyksissä koko keskolan moniammatillinen henkilökunta osallistui VVM-koulutukseen. Koulutuksen tärkeimpänä tavoitteena oli lisätä henkilökunnan kykyä havainnoida vauvan yksilöllisiä tarpeita yhdessä vanhempien kanssa. Tavoitteena on ollut ottaa vanhemmat mukaan vauvansa hoitotiimiin niin, että he osallistuvat aktiivisesti vauvan hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Nykyään vanhemmat ovat vauvansa ensisijaisia hoivaajia koko sairaalassaoloajan perhetilanteen mukaan.

Tyksissä kehitettyyn VVM-koulutukseen on toistaiseksi osallistunut jo yhdeksän suomalaisen sairaalan henkilökuntaa ja kaksi uutta yksikköä aloittaa koulutuksen pääkouluttaja Sari Ahlqvist-Björkrothin johdolla tänä syksynä.

Hengityskone keskosvauvan turvana

Tekniikan kehitys on osaltaan mahdollistanut yhä pienempien keskosten henkiinjäämisen ja hoidon kehittymisen. Keuhkojen kesken jäänyt kehitys ja epäkypsyys ovat keskosille suuri ongelma, siksi hengitystä on tuettava hengityskoneilla. Hengityskonehoidolla tuetaan keuhkojen kaasujenvaihtoa, annetaan keuhkoihin happea ja poistetaan hiilidioksidia sekä pidetään keuhkorakkulat auki. Hengitysapua on käytettävä taiten, sillä vaarana on keuhkojen vaurioituminen, infektiot ja liman kertyminen keuhkoihin. Hengityskone haittaa vauvan ja vanhemman läheisyyttä ja syömistä. Vauvan itku ei myöskään kuulu, joten vauvan viestit on luettava hänen ilmeistään. 

– Hengitysputki asennetaan nenän kautta vauvan henkitorveen. Monet keskoset tarvitsevat hengitystukea viikkojen, jopa kuukausien ajan. Dosentti Hanna Soukka kertoi Tyksin keskolassa käytössä olevasta vauvaystävällisestä NAVA-hengitystuesta, jossa aivojen pallealle lähettämä sähköinen signaali rekisteröidään elektrodeja sisältävällä nenämahaletkulla.

Tämä signaali ohjaa hengityskoneen puhalluksia niin, että lapsen hengityskeskus säätelee hengitystaajuuden, sisäänhengitysajan ja tarvittavan painetuen. NAVA-hengitystuen avulla on voitu vähentää muun muassa keskushermostolle haitallisten vahvojen kipulääkkeiden antamista. Vastasyntyneet myös nukkuvat paremmin NAVA-hengitystuen turvin.

Isällä tärkeä rooli

Erikoispsykologi Anna Nyman on tutkinut vuonna 2001-2004 Tyksissä syntyneiden pienten keskosten selviämistä koulussa.

– Tulostemme mukaan 11 vuoden iässä pikkukeskosten kognitiivinen eli tiedollinen kehitys etenee suurimmalla osalla iän mukaisesti. Kognitiivisella kehityksellä tarkoitetaan tiedon käsittelytaitojen kehitystä, kuten esimerkiksi päättely- ja muistitoimintojen kehitystä. Keskosuuteen liittyvät varhaiset riskitekijät muokkaavat näiden lasten tiedollista suoriutumista edelleen kouluiässä. Kasvuympäristön merkitys keskosten kognitiiviselle kehitykselle korostuu aiempien tutkimusten mukaan iän myötä.  Meidän tutkimustuloksemme nostivat esille erityisesti isän roolin pikkukeskosen kielellisessä kehityksessä. Merkittävin riskitekijä sekä tiedolliselle kehitykselle että erityisen tuen tarpeelle koulussa oli varhaisvaiheen magneettitutkimuksessa todettu vaikea aivovaurio. Opettajien arvioiden mukaan suurin osa pikkukeskosista oppii koulussa kuten ikätoverinsakin.

Riskiryhmien ja tuen tarpeiden varhainen tunnistaminen nopeuttaa oikeanlaisen avun saantia. Pikkukeskoset näyttävät oppivan koulussa jopa odotettua paremmin. Kouluoppiminen onkin monen tekijän summa, jossa mm. lapsen kehitysympäristön suojaavilla tekijöillä on tärkeä osuus.

 

Teksti: Tuula Vainikainen
Kuva: Esa Halsinaho

Muokattu : 8.9.2016 14:59
Luotu : 8.9.2016 14:47