Muistoja Tyksin historiasta: Leo Mikkola

Tyks on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sairaala. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik allekirjoitti Turun Lasaretin (Åbo Lazarett) perustamisasiakirjan yli 260 vuotta sitten 17. joulukuuta 1756 ja Lasaretti aloitti toimintansa keväällä 1759. Sen jälkeen sairaala on toiminut Turussa keskeytyksettä muuttuen ensin Lääninsairaalaksi ja 1.4.1958 Turun yliopistolliseksi keskussairaalaksi.

Koska varsinainen yliopistosairaalaksi tulon vuosipäivä 1.4. osuu nyt pääsiäispyhiin, pidettiin juhlatilaisuus tänä vuonna jo perjantaina 23.3. Tilaisuuteen kutsuttiin perinteen mukaisesti­ eläkkeelle viimeisen vuoden aikana siirtyneet sekä tasavuosia pitkään palvelleet työntekijät, vuoden menestyjät, henkilöstöjärjestöjen edustajat, Tasavallan Presidentin kunniamerkin viimeksi saaneet, kuntayhtymän hallituksen jäsenet sekä sairaanhoitopiirin ja Tyksin virkamiesjohtajat.

Tyksin 60 vuoteen yliopistosairaalana mahtuu tietysti paljon tapahtumia ja tarinoita. Pyysimme muutamilta eri vuosikymmeninä johtotehtävissä toimineilta ja nyt eläkepäiviään viettäviltä entisiltä tyksiläisiltä muistoja heidän omilta työvuosiltaan.

Ensimmäisenä haastattelukysymyksiimme vastaa Leo Mikkola, joka toimi 1960-luvulla talousjohtajana, sen jälkeen Tyksin hallintojohtajana ja lopulta vs. sairaanhoitopiirin johtajana.

Leo_Mikkola_net.jpg

Mikä oli työssäsi kivointa?

– Olin 30 vuotta Tyksissä, yhdessä maamme parhaista yliopistosairaaloista. Työympäristö oli mielenkiintoinen ja mukaansatempaava ja talo täynnä taitavia lääkäreitä, sairaanhoitajia ja muiden alojen ammattilaisia, joiden kanssa yhteistyö sujui pääsääntöisesti luontevasti.

– Työ kaiken kaikkiaan oli tapahtumarikasta ja vei mennessään. Siis Tyks työyhteisönä oli kiva. En osaa repiä siitä irti yhtä asiaa kaikkein kivoimmaksi.

Mikä oli suurin muutos Tyksissä tai sairaanhoitopiirissä aikanasi?

– Muutoksissa elettiin koko ajan ja suuria muutoksia oli joka vuosikymmenellä. 1970–80-luvuilla suurimmat muutokset olivat kunnallisen laskentatoimen ja valtionosuusjärjestelmän uudistukset sekä Radiumkodin ja Paimion sairaalan liitokset talousjohtajakaudellani.

– Hallintojohtajakaudellani 1990-luvulla olivat suuria muutoksia terveydenhoitolaki ja sairaanhoitopiirin muodostuminen, paha lamakausi palkanalennuksineen, sekä sairaalan organisaation uudistaminen, mistä seurasi tulosyksiköiden ja tulosalueiden muodostaminen.

– Sairaanhoitopiirin johtajakauteni jäi kovin lyhyeksi. Siltä ajalta isoin muutos oli kenties piirin keskustoimiston siirto pois DataCityn tiloista Tyksin yhteyteen ja perussäännön uudistuksen aloittaminen. Ehkä näistä isoin muutos oli lopulta konsultin avustuksella toteutettu organisaation uudistus muodostamalla konservatiivisen ja operatiivisen hoidon, sairaanhoidon palveluiden ja muiden tukipalveluiden tulosalueet ja johtajien valinnat niihin.

Mihin pystyit eniten vaikuttamaan?

– Työni oli asioiden valmistelua ja sittemmin esittelyä päättäjille sekä päätösten toimeenpanoa. Toki valmistelija ja esittelijä voi ja tuleekin vaikuttaa asioihin niin kuin esittelee. Julkisella sektorilla vaan on tarkka ja tiukka valvonta, jossa asioiden valmistelu pohjautuu ennalta tehtyyn selvitystyöhön ja päätöksen teko poliittisesti kokoonpannussa toimielimessä on tiukasti sen käsissä. Näin ei yksi virkamies voi hirveästi päättää kuin rajatusta asiasta. Mutta voi olla, että tiettyihin asioihin saatoin vaikuttaa enemmänkin talousjohtajalle määrättyjen lisätehtävien hoidossa. Näitä olivat työsuojelupäällikön ja koulutussäätiön tehtävät.

– Talousjohtaja määrättiin sairaalan työsuojelupäälliköksi jo ennen kun siitä tuli kunnallinen sopimus. Sopimuksen tultua voimaan jäi toiminnan käynnistäminen tehtäväkseni. Tuli työsuojeluvaltuutetut, -asiamiehet ja -toimikunta. Työsuojelupäällikkönä toimin muistaakseni parikymmentä vuotta.

– Kun sairaala hankki 1980-luvun alussa henkilökunnalle Luonnonmaalta entisen Metsä-Jukolan metsäkoulun, perustettiin Tyksin koulutus- ja vapaa-ajanviettokeskuksen säätiö. Säätiössä tarvittiin lain mukaan asiamies tai toimitusjohtaja. Kysyinkin silloiselta lh:n puheenjohtajalta Juhani Lepältä kerran saunan lauteilla, kuka ne asiat hoitaa? Vastaus tuli heti: sinä, etkä saa eri korvausta. Ja niin kävi.

– Valittiin säätiön hallitus ja hallintoneuvosto, joihin tuli henkilökunnan ja luottamushenkilöiden edustus. Niiden avulla toiminnan pyörittäminen jäi talousjohtajan huoleksi. Säätiön koulutustoimi ei alkanut suunnitellulla tavalla, mikä johtui Valtava-lain muutoksista. Näiden kahden lisätehtävän hoidossa saattoi tuntua, että pystyy vaikuttamaan.

Mikä ei ollut kivaa?

– Nyt kun muistelee, ei ollut kivaa sairaanhoitajalakon 1983 ja lääkärilakon aikoina 1984. Lakoista selvittiin niin sanotusti sivistyneesti ilman pahempia riitoja. Vaikeaa aikaa oli myös 2000, kun anestesialääkärit uhkasivat irtisanoutua palkallisista syistä. Palkkoja tarkistettiin, kun voitiin osoittaa selvää jälkeenjääneisyyttä verrattuna muihin yliopistosairaaloihin.

– Kivaa ei myöskään ollut vuosikausia kestänyt jatkuva taistelu rakennusrahoista Turun kaupunginsairaalan kanssa. Taistelulla vain pitkitettiin asioita eikä kumpikaan saanut rakennussuunnitelmiaan eteenpäin. Vasta Turun kirurgisen sairaalan rakentamisen saatua rahansa, voitiin aloittaa tehokas Tyksin toisen rakennusvaiheen suunnittelu Kupittaan alueelle. Sen lunastus oli pantu vireille jo 1960-luvulla, mutta asia jäi ja asiat kulkivat ohi. Niinpä Kupittaan alueesta osa kaavoitettiin katu- ja kerrostaloalueeksi. Ja nyt kun tarvitaan tonttimaata T- sairaalan jatkolle, tehdään tonttia radan ja valtatien päälle.

Minkä työpäivän muistat aina?

– Tässä tulee kyllä heti mieleen autolautta Estonian uppoaminen 28. syyskuuta 1994. Olin silloin hallintojohtajana ja sain herätyksen aamuyöllä valmiussuunnitelman mukaisesti. Onnettomuus sinänsä toi työtä ja painetta lähinnä kirurgian klinikalle ja ennen näkemättömän mediaihmisten rynnäkön A-sairaalaan. Kirurgia klinikka selviytyi tilanteesta hienosti.

Kuka kollega vaikutti sinuun eniten?

– Virkavuosia on niin paljon ja työ on ollut suureksi osaksi kokouksia, neuvotteluja, palavereja tai muuta läheistä yhteistyötä, että on mahdotonta suoraan sanoa kuka työtovereista on vaikuttanut eniten. On ollut eri tilanteita, tehtäviä, asioita, vuosikymmeniä. On pakko paloitella menneitä vuosia ja asioita.

– Mainitsen ajalta 1970–1980 sairaalajohtajat V. Jussari ja P. Päivike sekä hallintoylilääkäri R. Lahesmaa. Sitten 1990-luvulla vaikuttivat ylilääkärit P. Seppälä, T. Havia, H. Korvenranta ja O-P Lehtonen organisaation uudistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa ja anestesialääkärien irtisanoutumisuhan selvittelyssä, jossa kahden viimeksi mainitun toiminta oli ihan ratkaisevaa. Eräänlaisina pysyvinä taustavaikuttajina minulle ovat olleet Taru Luukkala-Viitanen ja Seija Paatero.

Haastattelu on tehty sähköpostilla.

 

Toimitus: Esa Halsinaho

Lue myös, miten Tyksin tapahtumia ovat muistelleet:

Aki Lindén

Risto Laalo

Seija Paatero

Taru Luukkala-Viitanen

Muokattu : 29.3.2018 10:58
Luotu : 23.3.2018 8:36