Muistoja Tyksin historiasta: Seija Paatero

Tyks on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sairaala. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik allekirjoitti Turun Lasaretin (Åbo Lazarett) perustamisasiakirjan yli 260 vuotta sitten 17. joulukuuta 1756 ja Lasaretti aloitti toimintansa keväällä 1759. Sen jälkeen sairaala on toiminut Turussa keskeytyksettä muuttuen ensin Lääninsairaalaksi ja 1.4.1958 Turun yliopistolliseksi keskussairaalaksi.

Koska varsinainen vuosipäivä 1.4. osuu nyt pääsiäispyhiin, pidettiin juhlatilaisuus tänä vuonna jo perjantaina 23.3. Tilaisuuteen kutsuttiin perinteen mukaisesti­ eläkkeelle viimeisen vuoden aikana siirtyneet sekä tasavuosia pitkään palvelleet työntekijät, vuoden menestyjät, henkilöstöjärjestöjen edustajat, Tasavallan Presidentin kunniamerkin viimeksi saaneet, kuntayhtymän hallituksen jäsenet sekä sairaanhoitopiirin ja Tyksin virkamiesjohtajat.

Tyksin 60 vuoteen yliopistosairaalana mahtuu tietysti paljon tapahtumia ja tarinoita. Pyysimme muutamilta eri vuosikymmeninä johtotehtävissä toimineilta ja nyt eläkepäiviään viettäviltä entisiltä tyksiläisiltä muistoja heidän omilta työvuosiltaan.

Nyt haastattelukysymyksiimme vastaa  pitkän uran johtavana ylihoitajana ja sairaanhoitopiirin hallintoylihoitajana tehnyt Seija Paatero.

Seija_Paatero_net.jpg

Mikä oli työssäsi kivointa?

– Jokainen työpäivä oli erilainen. Vaikka tietyt rutiinit ohjasivatkin viikoittaista työrytmiä, saattoi päivä kulua kokouksissa, koulutustilaisuuksien pidossa, vieraiden opastamisessa tai vaikkapa toiminnan ja  resurssien suunnittelussa, olihan valtakunnallinen suunnitelma jo 1970 loppupuolelta alkaen ohjannut toimintaa ja mm. resurssien saamista. Henkilöstöpula ja ylitarjonta edellyttivät tiivistä yhteistyötä koulutusviranomaisten kanssa. Helsinkipäiviä tuli usein.

– Erikoisiakin työpäivät saattoivat olla. Ensi kerralla kun menette Tunturi Jukolaan, katsokaa eteisen naulakkoa. Sen olen omin käsin koonnut. Minut lähetettiin neljäksi päiväksi laittamaan kuntoon ja siivoamaan uutta lomapaikkaa, liittohallitus kun oli tulossa uutta mökkiä katsastamaan. Tiistaina kaikki vuodevaatteet, astiat ja muu tarpeellinen olivat ulkona hangessa suurissa kolleissa, perjantaina kaikki oli kunnossa. Jätkäntulet ottivat vieraat vastaan, verhot sen sijaan oli nastoilla hirteen hakattu.  Työ oli kolmivuorotyötä, nukkumaan ei ehtinyt, mutta ikimuistoisia työpäiviä olivat.

Mikä oli suurin muutos Tyksissä tai sairaanhoitopiirissä aikanasi?

– Tyks otti "haltuunsa" maakunnan sairaalat, sairaanhoitopiiri koko julkisen terveydenhuollon. Valtakunnallinen suunnitteluvelvoite edellytti neuvotteluja ja tulevien vuosien suunnittelua maakunnan sairaaloiden kanssa, joita silloin oli viisi ja vielä Kanta-Hämeenkin puolelta Forssa.

– Tyks-piirin suunnitelmaa kritisoivat kaikki sairaalat, lääkintöhallituksen raamit olivat tiukat ja punakynää oli pakko käyttää. Sairaanhoitopiirin aikana mukaan tulivat myös terveyskeskukset. Tavoitteena oli aikaansaada tarkoituksenmukainen, tehokas ja taloudellinen toimintatapa sekä sujuvat hoitoketjut. Itsenäisyys ja itsellisyys olivat kuitenkin niin vahvat, että asetettua tavoitetta haetaan yhä.

– Suurena muutoksena pidän myös Tyksin sisäisen yhteistyön kehittymisen ja piirin kuntien oivalluksen yliopistosairaalan tärkeydestä. Jopa Turku tunnisti, että on kaikkien etu toimia yhdessä.

Mihin pystyit eniten vaikuttamaan?

– Aikaisemmissa työpaikoissani olin tottunut säännöllisiin ylihoitajakokouksiin, joissa yhdessä käytiin läpi tärkeimmät sairaalaa koskevat päätökset, toimintaperiaatteet ja työtavat sekä resurssien käyttö. Potilaan hoito, joka tuntui jääneen nopeasti kehittyvän teknologian ja kertakäyttömateriaalien jalkoihin, nostettiin keskiöön. Tyks pääsi mukaan vuonna 1978 WHO:n hoitotyön keskipitkän aikavälin tutkimus- ja kehittämisprojektiin, hoitotieteellinen tutkimus ja kansainvälisyys tulivat osaksi hoitotyön arkipäivää, kunhan olin saanut liittohallituksen hyväksymään osallistumisen. Epäilijöitä oli paljon, että mitä se hoitotiede oikein on.

– Viimeisetkin hoitotyön merkityksen epäilijät vaimennettiin, kun hoitotyö virallistui 13.5.1985 voimaantullessa johtosäännössä. Enää ei tarvinnut arvuutella, mitkä olivat hoitotyön esimiesten vastuut ja velvollisuudet. Ylihoitajien säännöllinen pohdinta, asioiden valmistelu ja esittäminen oli tuottanut tulosta päättäjien keskuudessa.

– Tiukka ja virallinen päätöksenteko vaati myös yhteisöllisyyden kehittämistä. Tärkeitä olivat tutustumismatkat ja opintokäynnit kotimaassa ja ulkomailla. Ikimuistoisia ovat tutustumiskäynnit niihin keskussairaaloihin, joiden läheisyydessä oli hienot talviurheilumahdollisuudet. Tutuiksi tulivat mm. Jyväskylä, Oulu, Kuopio, Lahti, jopa Seinäjoki. Matkaan lähdettiin perjantaina töiden jälkeen, viikonloppu urheiltiin ja tavattiin isäntä sairaalan kollegoita ja maanantaina oli sitten virallista ohjelmaa. Tanska ja Ruotsi katsastettiin ja viimeinen virkakauteni ylihoitajien opintomatka tehtiin Brysseliin. Jälkeeni jäi EU-kelpoinen ylihoitajakunta.

Mikä ei ollut kivaa?

– Työvoimapula ja rekrytointikisa muuttuivat yhtäkkiä. Sairaanhoitopiirit vetivät aitoja rajoilleen, jokainen halusi lamavuosina hoitaa omat potilaansa eli kotiuttaa omien kuntiensa potilaat omiin sairaaloihinsa, terveyskeskuksiin ja kotihoitoon kuka mihinkin. Eniten tämä iski Uudenkaupungin sairaalaan. Vuosikausia sairaalassa olleet potilaat lähetettiin "eteenpäin".  Potilaiden kohtalosta ei puhunut kukaan. Epätietoisia ja hämmentyneitä potilaita saatettiin linja-autoihin pienet nyssykät käsissään. Eihän heillä paljon omaa ollut. Oli kamalaa seistä pihalla tätä tapahtumaa todistamassa.

– Henkilökunta oli yhtä epätietoinen ja ahdistunut. Seurasi irtisanomisia, kohteena niin ylilääkärit kuin sairaala-apulaiset, kaikki ammattiryhmät. Määräaikaiset työsuhteet lopetettiin ja pitkäaikaiset, vuosia kestäneet lomautukset alkoivat. Rekrytointi lopetettiin ja sisäinen sopeutus alkoi.  Uudenkaupungin lisäksi samoja toimenpiteitä jouduttiin tekemään vähäisemmässä määrin muissakin sairaaloissa. En ollut koskaan kuvitellut, että näin kamalia työpäiviä eteen tulisi.

Minkä työpäivän muistat aina?

– 24.2.1993 oli taas tavanomainen ylihoitajakokous. Kesken kaiken paikalle tulivat johtoryhmän muut jäsenet kakun ja kahvi kera. Kokouksissa ei kahvia koskaan juotu. Hämmentynyt ylihoitaja joukko sai kortin, lääkintöhallituksen nimityspäätöksen ja ohjeet ylihoitajattarille maan lääninsairaaloissa. Juhlahetken syynä oli, että lääkintöhallitus oli nimittänyt 24.2.1893 Turun lääninsairaalan ensimmäisen ylihoitajan. Oli siis 100-vuotisjuhla. Pieni yllätyshetki kertoi, että ylihoitajien työtä arvostettiin. Vaikka työtahti oli silloinkin kova, pieniä mukavia juhlahetkiä oli vara viettää, ne lisäsivät motivaatiota. Toivoisin, että sairaanhoitopiiri juhlisi tänä vuonna myös 125 vuotiasta ylihoitajaa TYKS:n juhlapäivän lisäksi.

Kuka kollega vaikutti sinuun eniten?

– Risto Lahesmaa, joka toimi Tyksin ensimmäisenä hallintoylilääkärinä ja sittemmin sairaanhoitopiirin ensimmäisenä johtavana lääkärinä. Minut valittiin johtavan ylihoitajan, sittemmin hallintoylihoitajan virkaan 1.8.1975, jolloin edeltäjäni oli ollut jo kotvan aikaa eläkkeellä. Perehdyttäjänä oli Risto, joka ymmärsi myös sen kulttuurishokin jonka koin.

– Olin ollut mielisairaalan ja kahden keskussairaalan johtavana ylihoitajana seitsemän vuotta ja ajattelin, ettei työ paljonkaan muuttuisi. Mutta Tyks oli kuin Rooma, jossa oli useita Vatikaaneja, klinikoita. Yhteistä säveltä ei juuri ollut. Tämän olivat kaiketi tiedostaneet myös päättäjät jo aiemmin ja perustaneet johtavan ylihoitajan viran ensimmäisen Suomessa, vuonna 1959. Tosin virka saatiin täytettyä vasta vuonna 1962, kun halukkaita ei virkaan löytynyt.

– Johtosäännön mukaan johtavan ylihoitajan tehtävänä oli hoitohenkilökunnan ja avustavan henkilökunnan työn yhteensovittaminen. Hallintoylilääkärille oli määrätty samantapaisia koordinointitehtäviä ja työtä riitti. Yhteistyömme Tyksin mäellä kesti yli 15 vuotta ja sitten siirryimme sairaanhoitopiiriin, jossa oli edessä seitsemän eri kuntainliiton toiminnan yhteensovittaminen. Työ, jonka luulen edelleen jatkuvan.

 

Haastattelu on tehty sähköpostilla.

Toimitus: Esa Halsinaho

Lue myös, miten Tyksin tapahtumia ovat muistelleet:

Aki Lindén

Risto Laalo

Taru Luukkala-Viitanen

Leo Mikkola

Muokattu : 29.3.2018 10:50
Luotu : 27.3.2018 16:04