​Syövän hyvät hoidot lähtevät tutkimuksesta

Aktiivinen tutkimustyö on tuottanut useimpien syöpien hoidossa tärkeitä edistysaskelia, mutta tutkimusta tarvitaan edelleen, sillä eri syöpätyyppien hoitotulokset vaihtelevat. Niissäkin tapauksissa, joissa syöpää ei pystytä parantamaan, on paljon tehtävissä sairastuneen elämänlaadun parantamiseksi.

luennoitsijat-2016-10-net.jpg 

Kuvassa toimialuejohtaja Sirkku Jyrkkiö (oik.), dosentti Riikka Huovinen ja ylilääkäri Peter Boström (ylilääkäri Tarja Laitinen puuttuu kuvasta).

Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä, johon Suomessa sairastuu vuosittain noin 5000 naista. Suurin osa heistä saadaan hoidettua niin, ettei tauti koskaan uusiudu eikä leviä. Rintasyöpätietoisuus on maassamme hyvä ja tautia seulovissa mammografiatutkimuksissa on totuttu käymään. Seulontamammografia löytää taudin usein niin varhaisessa vaiheessa, että hoitotulokset ovat hyviä. Kolmoisdiagnostiikka varmentaa syövän: lääkärin suorittama rinnan tunnustelu, kuvantamistutkimukset – ensin mammografia, sitten ultraääni ja tarvittaessa magneettikuvaus - paljastavat kasvaimen tarkan sijainnin ja paksuneulalla otettu kudosnäyte kertoo syövän tyypin.

– Hoitotulokset ovat parantuneet tasaisesti viime vuosina. Viiden vuoden kuluttua rintasyövän sairastaneista elossa on 91 prosenttia, kymmenen vuoden jälkeen 85 prosenttia. Paranemisennuste on myönteisin potilailla, joilla syöpä todetaan varhaisvaiheessa eikä kuvantamistutkimuksissa todeta näkyviä etäpesäkkeitä muualla kehossa. Tällöin rinnassa oleva kasvain ja kainalon imusolmukkeissa olevat syöpäsolut voidaan poistaa leikkauksella, toteaa syöpätautien erikoislääkäri Riikka Huovinen.

Rintasyöpää on totuttu pitämään yhtenä tautina. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että rintasyöpää on useaa eri alatyyppiä, joiden ennuste ja hoito poikkeavat toisistaan. Rintasyövän tyyppi varmentuu kudostutkimuksessa. Syövän leviämisriskiä ennustavat kasvaimen koko, kainalon imusolmukkeissa todettu syöpä ja syövän biologiset ominaisuudet, joita on tutkimuksen avulla opittu ymmärtämään lisää. Näitä biologisia tekijöitä ovat mm. syöpäsolujen ilmentämät hormonireseptorit ja HER 2-geenin monistuminen. Aggressiivisin rintasyövän alatyyppi on syöpä, josta ei löydy hormonireseptoreita eikä HER2-geenin monistumaa.

Leikkaus, lääkitys ja sädehoito

Leikkauksessa rinnassa oleva syöpäkasvain poistetaan rintaa säästävällä leikkauksella, jos kasvain saadaan varmuudella kokonaan pois. Aiemmin poistettiin herkemmin koko rinta, josta syöpäkasvain löytyi ja tyhjennettiin kainalon imusolmukkeet. Nykyisin suositaan säästäviä leikkauksia eikä kainalon imusolmukkeita poisteta sokkona. Syövän leviämisen varmistamiseksi tutkitaan kainalon imusolmukkeista ns. vartijasolmuke eli ensimmäinen rinnasta kainaloon johtavan imusolmukeketjun imusolmuke. Jos siinä todetaan syöpäsoluja, tehdään kainalon tyhjennysleikkaus. Naisilla, joille on tehty vain rinnan osapoisto, toipuminen on nopeampaa kuin koko rinnan poistoissa. Leikkaava lääkäri on rintakirurgi tai plastiikkakirurgi.

Liitännäislääkehoidot ja sädehoito auttavat ehkäisemään uuden syövän kehittymistä.

Lääkehoitoja tarvitaan, sillä varhaisvaiheessa todettu pienikokoinenkin rintasyöpä saattaa levittää syöpäsoluja muualle elimistöön. Nämä mikroskooppiset etäpesäkkeet eivät näy verikokeissa eivätkä kuvauksissa, mutta ne voidaan hoitaa pois lääkehoidoilla. Lääkehoitoina käytetään solunsalpaajahoitoja ja hormonaalisia rintasyöpälääkkeitä. HER2-positiivisen rintasyövän hoitoon lisätään trastsutsumabi-vasta-aine. Tablettimuotoinen hormonaalinen lääkitys voi olla viiden tai kymmenen vuoden pituinen.

Sädehoitoa tarvitaan aina rintaa säästävän leikkauksen jälkeen vähentämään syövän paikallisen uusiutumisen riskiä. Myös rinnan poiston jälkeen annetaan sädehoito, jos kasvain on ollut iso tai jos kainalon imusolmukkeissa on ollut syöpää.

Potilas voi tarvita leikkauksen jälkeen kaikki liitännäishoidot eli solunsalpaajalääkityksen, sädehoidon ja hormonaalisen lääkityksen. Leikkauksesta toipumisen jälkeen aloitetaan solunsalpaajahoidoilla, jotka kestävät 4-5 kuukautta. HER2-positiivisille hoitoon liitetään trastsutsumabi. Seuraavaksi on 3-6 viikkoa kestävä sädehoito, jonka yhteydessä aloitetaan hormonaalinen lääkitys. Sairausloman pituus voi olla kokonaisuudessaan yksi vuosi.

– Jos potilaalla todetaan kuvauksissa näkyviä etäpesäkkeitä, puhutaan levinneestä rintasyövästä. Etäpesäkkeitä voi kehittyä esimerkiksi luustoon, keuhkoihin tai maksaan. Levinnyt rintasyöpä on krooninen tauti, jonka etenemistä voidaan jarruttaa lääkehoidoilla, mutta tautia ei voida kokonaan parantaa.

Miesten yleisin syöpä

Eturauhassyöpä on miehillä yhtä yleinen kuin rintasyöpä naisilla eli vuosittain 4000–5000 miestä sairastuu.

Eturauhassyöpä todetaan yleensä PSA-tutkimuksissa. Niitä ei kuitenkaan tehdä seulontamielessä samoin kuin naisten rintasyöpää seulotaan mammografialla. Syynä ovat haasteet PSA-testiin liittyen, kuten mm. väärät positiiviset tulokset ja merkityksettömien syöpien löytyminen.

– Alle 45-vuotiaita oireettomia miehiä ei kannata seuloa säännöllisesti. Vain jos suvussa on ollut varhain sairastettua eturauhassyöpää, kannattaa hakeutua testeihin jo nuorempanakin. Toisaalta oireettomilta yli 75-vuotiailta miehiltä ei tätä syöpää myöskään kannata aktiivisesti seuloa, eli PSA-testiä ei tuossakaan ikäryhmässä suositella, toteaa urologian ylilääkäri Peter Boström.

Paikallisissa eturauhassyövissä ei ole yhtä oikeaa hoitovaihtoehtoa. Valinta tehdään aktiiviseurannan, leikkaushoidon ja sädehoidon välillä, sen mukaan haluaako potilas varmistaa syöpäkasvaimen mahdollisimman tarkan poiston ja tyytyä hoidon sivuvaikutuksiin, vai valitaanko aktiivinen seuranta ilman mahdollisia virtsanpidätys- ja potenssiongelmia. Potilaan mielipide on hyvä muodostaa yhdessä elämänkumppanin kanssa rauhassa, seikkaperäisen pohdinnan jälkeen, sillä harvoin on kiire.

– Miesten tiedonhalua sairauksien ja terveyden suhteen pidetään naisia huonompana. Tosiasia kuitenkin on, että karskinkin miehen kuoren alta löytyy tietoa haluava mies ja viereltä tietoa etsivä puoliso. Verrattuna esimerkiksi kanadalaisiin, suomalainen mies kuitenkin harvoin esittää lääkärille kysymyksiä tai tuo esiin omia näkökulmiaan. Kun on kyse eturauhassyövän tyyppisestä sairaudesta, jossa ei ole olemassa kaikille sopivaa hoitovaihtoehtoa, kannattaa kuitenkin olla aktiivinen, kannustaa Boström.

Alkuvaiheen hoidon jälkeen merkittävä osa potilaista paranee. Osalla tauti uusiutuu tai etenee ja tällöin potilas on jälleen päätösten edessä.

– Katumus valittuun hoitoon on ongelmienkin eteen tullessa selkeästi vähäisempi, jos hoitopäätös on perustunut perusteelliseen informaatioon ja pohdintaan, selvittää Peter Boström.

Boström on omalta osaltaan tuottanut tärkeän teoksen miesten tiedonjanoa sammuttamaan. Kirjastaan Eturauhasen sairaudet. Ennaltaehkäisy, tutkimukset ja hoito hän sai Aleksis Kiven päivänä 2016 valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Valittuun hoitolinjaan vaikuttavat siis aina syöpäkasvaimen ominaisuudet, potilaan tila – esimerkiksi samanaikainen suolistosairaus estää yleensä sädehoidon – potilaan ja lähipiirin elämänarvot ja käytännön seikat. Kaikilla hoitovaihtoehdolla on sivuvaikutuksensa. Leikkauksesta seuraa yleensä virtsanpidätyskyvyn ongelmia, ainakin ensimmäisen vuoden aikana. Niiden laajuus on yksilöllistä. Myös erektiöhäiriöitä esiintyy. Sädehoito haittaa puolestaan usein suolen toimintaa, mutta sekin yleensä tasaantuu. Aktiiviseuranta ymmärretään helposti väärin, se ei tarkoita hoitamatta jättämistä vaan nimensä mukaisesti aktiivista ja säännöllistä seurantaa, josta voidaan siirtyä aktiiviseen hoitoon tilanteen muuttuessa.

Boströmin ohjeet miehille, joilla PSA-tutkimuksissa todetaan kohonneita arvoja

  • Hanki tietoa
  • Kuuntele lääkärin tietoja hoitovaihtoehdoista ja kysy mitä ne merkitsevät sinun tapauksessasi
  • Opi tuntemaan oma tautisi
  • Keskustele läheisten kanssa
  • Pyydä tarvittaessa toisen lääkärin mielipide
  • Älä kiirehdi – paikallinen eturauhassyöpä on hitaasti leviävä sairaus

Salakavalan vähäoireinen keuhkosyöpä

Keuhkosyöpiä todetaan vuosittain Suomessa noin 2500. Miehillä keuhkosyöpä on eturauhassyövän jälkeen toiseksi yleisin syöpä, naisilla se on rintasyövän, paksu- ja peräsuolisyövän ja kohdun runko-osan syövän jälkeen neljänneksi yleisin syöpä. Vain joka kolmas keuhkosyöpä löydetään naisilta, mutta heidän osuutensa on kasvussa, koska naisten tupakointi on yleistynyt. Myös passiivinen tupakointi on keuhkosyövän riskitekijä.

Keuhkosyöpä on etupäässä iäkkäiden ihmisten tauti. Vain 5–10 prosenttia keuhkosyövistä löydetään alle 50-vuotiailta. Kaikki keuhkosyövät eivät ole tupakkasyöpiä, vaikka tupakoinnin merkitys syövän synnyssä onkin ehdoton. Asbesti on edelleen merkittävä riskitekijä erityisesti keuhkopussin syövissä.

– Keuhkosyövän ongelmana on, että se on pitkään salakavalan vähäoireinen. Parhaat hoitotulokset saadaan tapauksissa, joissa syöpä on löytynyt sattumalta, esimerkiksi muusta syystä tehdyssä röntgentutkimuksessa, kertoo professori, ylilääkäri Tarja Laitinen.

Keuhkosyövän paikallisoireita voivat olla esimerkiksi:

  • Yskä, veriyskä
  • Hengityksen vinkuminen, hengenahdistus
  • Huonosti paraneva hengitystietulehdus

Kun keuhkosyöpä on levinnyt, oireet voivat olla monenlaisia:

  • Kipu rintakehällä tai muualla luustossa – jopa murtuma
  • Kasvojen turvotus ja punakkuus
  • Kivuton patti soliskuopassa tai kaulalla
  • Äänen käheytyminen
  • Kouristukset
  • Matala natriumarvo veressä
  • Laihtuminen

Keuhkolääkärien lisäksi hoitotiimiin kuuluu keuhkosyövän hoitoon perehtyneitä radiologeja, patologeja. rintaelinkirurgeja ja syöpälääkäreitä. Tärkein diagnoosimenetelmä löytyy kuvantamisesta. Vartalon TT- tai PET-kuva löytää keuhkosyöpäkasvaimen. Lisäksi tarvitaan koepala todetusta muutoksesta joko keuhkojen tähystyksen avulla tai karkeaneulanäyte rintakehän läpi tietokoneohjauksessa. Näytteenotto on vaativa toimenpide, sillä rintaontelo on täynnä elämää ylläpitäviä elimiä. Patologi analysoi näytteen ja tuottaa siten tärkeää tietoa kasvaimen tyypistä sekä kudoksen ja solujen ominaisuuksista hoidon pohjaksi. Verikokeet antavat lisätietoja tilanteesta.

Keuhkosyövässä tunnetaan erilaisia alatyyppejä, joiden ennusteet ja hoitovaihtoehdot poikkeavat toisistaan. Pienisoluiset keuhkosyövät ovat harvinaistuneet aiempaan verrattuna. Ei-pienisoluiset jakaantuvat levyepiteelisyöpiin, keuhkoputken rauhasista lähteviin adenokarsinoomiin sekä suurisoluisiin.

– Valitettavasti keuhkosyövän hoitotulokset poikkeavat toistaiseksi pahasti esimerkiksi rinta- ja eturauhassyövän vastaavista. Vuoden jälkeen diagnoosista miehistä on elossa 34 prosenttia, naisista 38 prosenttia. Viiden vuoden kuluttua elossa on vain kahdeksan prosenttia miehistä ja 12 prosenttia naisista. Vain vajaa neljännes potilaista voidaan leikata. Säästävät leikkausmenetelmät ovat kehittyneet viime vuosina. Toinen vaihtoehto on sädehoito, jolla voidaan myös tuhota kasvain. Sädehoitoa voidaan antaa myös lievittämään oireita, kuten hengenahdistusta silloinkin, kun tiedetään, ettei sairautta voida parantaa, toteaa Laitinen.

Solunsalpaajahoitoa annetaan Tyksissa A-sairaalassa toimivassa päiväsairaalassa. Onneksi keuhkosyövän oireiden hoito on kehittynyt, esimerkiksi pahoinvoinnin estoon on olemassa tehokkaita lääkkeitä.

Kun mitään ei ole tehtävissä

Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan potilaan aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun parantavaa hoitoa ei ole tarjottavissa, kuten keuhkosyövän edetessä. Levinneissä syövissä hoito tulee aina lopulta tiensä päähän.

– Monia syöpäsairauksia voidaan hoitaa pitkään, siksi parantavien ja syöpäsairauden kulkua jarruttavien hoitokeinojen loppuminen saattaa tulla ainakin omaisille yllätyksenä. Yleensä potilas tietää kuitenkin itse paremmin ja aavistaa päiviensä käyvän vähiin. Kuolema on hyvin yksilöllinen prosessi ja se voidaan kohdata hyvin monin tavoin. Elämän loppuvaiheessa harva haluaa viettää aikaansa pitkään sairaalassa ja kuolemaan liittyvä surutyö on helpompi tehdä, jos kuoleman aiheuttamat tunteet voi jakaa läheistensä kanssa. Vuodeosastolle tai saattohoitokotiin voi tulla, jos oireet ovat hankalat, mutta muuten voi kotona viettää aikaa läheisten kanssa, selittää syöpälääkäri Sirkku Jyrkkiö.  

Palliatiivisessa hoidossa huolehditaan potilaan mahdollisimman hyvästä elämänlaadusta ja kivuttomuudesta. Tavoitteena on lievittää potilaan fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja henkistä kärsimystä kuoleman lähestyessä. Saattohoito ajoittuu viimeisille elinviikoille ja on osa palliatiivista hoitoa.

– Kroonisen sairauden loppuvaiheessa väistämättömän kuoleman lähestymistä voidaan harvoin lykätä rankoilla lääketieteellisillä hoidoilla. Potilaan ja hänen läheistensä aika kuoleman lähestyessä on kallista aikaa, jota ei pitäisi tuhlata hoitoihin, jotka usein aiheuttavat turhia kärsimyksiä ja joista ei ole odotettavissa potilaalle helpotusta. Tärkeintä on lievittää oireita tehokkaasti ja siihen on nykyisin jo hyvin mahdollisuuksia, toteaa syöpätautien erikoislääkäri Sirkku Jyrkkiö.

Varsinais-Suomessa on viime vuosina kehitetty voimakkaasti palliatiivista hoitoa. Nyt lähes kaikissa kunnissa on tarjolla kotisairaalapalveluita ja saattohoitoa osataan antaa vuodeosastoilla. Tyksissä toimii palliatiivinen poliklinikka syöpäpoliklinikalla ja keuhkopoliklinikalla.

 

Teksti: Tuula Vainikainen
Kuva: Esa Halsinaho

Teksti perustuu Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluentosarjan Syöpätautien ajantasa - tilaisuuden alustuksiin, jonka alustajat ovat tarkistaneet.

Muokattu : 1.11.2016 8:58
Luotu : 1.11.2016 8:38