Keuhkotuberkuloosin vastustuskykyinen muoto tavattu Varsinais-Suomessa

- Vastoin yleistä luuloa tuberkuloosi ei ole herkästi tarttuva. Tartunnan voi saada vain tuberkuloosia sairastavalta henkilöltä pisaratartuntana hänen yskiessään. Oireeton taudin kantaja ei sitä levitä eikä se leviä kosketuksen kautta, Liippo painottaa.

Aiemmin Suomessa on todettu vain muutama, pääasiassa ulkomaista syntyperää olevan henkilön MDR-tuberkuloositapaus.

Lisätietoja:
Kari Liippo, ylilääkäri
Keuhkosairauksien klinikka
TYKS, Paimion sairaala
puh. (02) 3134 237, matkapuh. 040 501 5846

LIITTEET:
-  Liite 1:Taustatietoja tuberkuloosista
-  Liite 2:Taustatietoja Paimion sairaalan eristyshuoneista

Liite1: TAUSTATIETOJA TUBERKULOOSISTA:

Tuberkuloosi on edelleen maailmanlaajuinen tartuntatauti

Maailman Terveysjärjestö WHO:n kannan mukaan tuberkuloosi on edelleen maailmanlaajuinen epidemia, eikä tautia ole suinkaan voitettu. Suomen tuberkuloositilannetta voi kuitenkin pitää hyvänä, vaikka vuosittain meillä sairastuu yhä 500 ihmistä eli noin 10 henkilöä sataa tuhatta asukasta kohti. Varsinais-Suomessa uusia tuberkuloosipotilaita on ollut noin 50 vuodessa.

Vuonna 2000 maailmassa sairastui tuberkuloosiin 8,7 milj. ihmistä ja arvioidaan, että siihen kuolee 20 miljoonaa ihmistä seuraavan vuosikymmenen aikana. Mahdollisuus nopeaan liikkumiseen, kasvava pakolaisuus ja väestön siirtyminen tuberkuloosialueilta kuten Aasiasta ja Afrikasta Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan suosii tuberkuloosin leviämistä.

Baltiassa ja Venäjällä tuberkuloosi yleistyi 10 vuotta sitten ja toi mukanaan hankalan lääkeresistenssin, kun osa bakteereista muuttui huonosti valvotun hoidon seurauksena lääkkeitä kestäviksi. Monilääkeresistentti tuberkuloosi (MDR) aiheutti Virossa vuonna 2000 18 prosenttia ja Latviassa 10 prosenttia kaikista uusista sairastumisista. Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella tilanne on sama, vankiloissa jopa pahempi.

WHO on arvioinut, että MDR-bakteeri on tartuttanut maailmassa jo 50 miljoonaa ihmistä ja että MDR-tuberkuloosia sairasti vuonna 2000 noin 300 000 ihmistä. Hoidon onnistumisen mahdollisuudet heikkenevät, koska tehokkaaksi koetut lääkkeet joudutaan korvaamaan heikommilla, enemmän sivuvaikutuksia aiheuttavilla toissijaisilla lääkkeillä ja valvotun hoidon tulee kestää vähintään 2 vuotta. MDR-tuberkuloosin hoito maksaa jopa satakertaisesti tavallisen tuberkuloosin hoitoon verrattuna.

TARTTUU VAIN SAIRAISTA HENKILÖISTÄ PISARATARTUNTANA

Tuberkuloosin aiheuttaa bakteeri, joka on päässyt hengitysilman mukana terveen ihmisen keuhkoihin. Sairaus voi kehittyä myöhemmin joko keuhkoihin tai muihin elimiin. Tuberkuloosi voi levitä vain pisaratartuntana sairaasta henkilöstä. Se ei tartu tai leviä kosketuksen tai esineiden, kuten lehtien tai astioiden välityksellä.

Käytännössä tuberkuloositartunnan saa, kun keuhkotuberkuloosia sairastava henkilö levittää tuberkuloosibakteereita sisältäviä pieniä nestepisaroita ympäröivään ilmaan puhumisen, yskimisen tai aivastamisen seurauksena. Tartuntavaara on sitä suurempi, mitä enemmän keuhkoissa on bakteereita, mitä kauemmin sairastunut on yskinyt ja mitä pitkäaikaisempi ja läheisempi kontakti terveisiin henkilöihin on ollut.

TUBERKULOOSI EI TARTU HERKÄSTI

Kaikki tuberkuloosipotilaat eivät ole vaarallisia. Vain potilas, joka erittää ysköksissään niin runsaasti tuberkuloosibakteereita, että ne voidaan nähdä yskösnäytteestä mikroskoopilla, on ympäristölleen riski. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ysköksissä on vähintään satoja tuhansia bakteereita.

On tärkeää muistaa, että tartunnalle altistuneistakin vain pieni osa saa tartunnan ja heistäkin vain noin joka kymmenes sairastuu itse tuberkuloositautiin. Tartunnan saaneista suurin osa (90 %) elää lopun elämänsä oireettomina, sillä yleensä elimistön puolustus voittaa tartunnan eikä tautia kehity. Sairaus ilmenee useimmilla 1-2 vuoden kuluessa.

JO MAHDOLLISELLEKIN TARTUNNALLE ALTISTUNEET TUTKITAAN

Tartunnanvaaralliseksi osoittautuvan keuhkotuberkuloosipotilaan löytyminen käynnistää aina ympäristöselvitykset. Sairastuneen potilaan antamien tietojen perusteella altistuneet lähikontaktit luetteloidaan ja tiedot toimitetaan potilaan kotikunnan tartuntataudeista vastaavalle terveyskeskuslääkärille, joka jäljittää mahdollisia tartunnan saaneita.

Kaikki riskikontakteiksi arvioitavat kutsutaan alkutarkastukseen, joka käsittää mm. huolellisen lääkärin tutkimuksen, keuhkojen röntgenkuvauksen, verikokeita ja tarpeen mukaan tuberkuliinikokeen. Lapsille tehdään aina tuberkuliinikoe ja selvitetään Calmette-rokotustiedot.

TUBERKULOOSI VOIDAAN PARANTAA

Ennen lääkehoidon aikaa 1930-1950 -luvuilla tuberkuloosiin kuoli Suomessa pahimmillaan 8000 ihmistä vuodessa. Siksi "keuhkotaudilla" on edelleen kolkko maine. Nyt käytössä on viisi tehokasta lääkettä, jotka takaavat taudista paranemisen ellei kysymyksessä ole MDR-tuberkuloosi.

Paranemiselle on ratkaisevan tärkeää, että potilas noudattaa hoito-ohjeita ja ottaa lääkkeensä päivittäin koko hoidon ajan. Vain täten lääkeresistenssi voidaan estää ja tauti paranee. Siksi jatkohoitokin toteutetaan yhä useammin täysin valvotusti.

Tuberkuloosi ei ole Suomessa uhka, mutta on tärkeää säilyttää valmius todeta nopeasti uudet tuberkuloositapaukset ja hoitaa potilaat terveiksi valvomalla lääkehoito huolellisesti. Olemme kuitenkin kovin riippuvaisia siitä, miten taistelu tuberkuloosia vastaan muualla, erityisesti lähialueillamme onnistuu ja siksi yhteistyötä Baltian maiden ja Venäjän kanssa tulee aktiivisesti jatkaa. Joka tapauksessa kuluu useita vuosikymmeniä ennen kuin viimeinen tartuntaa levittävä potilas on maastamme hoidettu ja siksi tuberkuloosin vastustamistyötä on jatkettava päättäväisesti.

Liite 2: TAUSTATIETOJA PAIMION SAIRAALAN ERISTYSHUONEISTA:

Eristyshuoneet välttämättömiä tuberkuloosipotilaiden hoidossa

Paimion sairaalassa sijaitseva TYKSin keuhkosairauksien klinikka otti toukokuun alussa 2002 käyttöön kaksi uutta alipaineistettua eristyshuonetta tartuntavaarallisten tuberkuloosipotilaiden hoitamiseksi. Ennestään osastolla oli yksi eristyshuone. Alipainehuoneet saatiin vanhoista potilashuoneista peruskorjaamalla. Vastaavia tiloja ei ole muualla Suomessa. Alipaineen ansiosta eristyshuoneen ilma ei pääse vahingossakaan muihin hoitotiloihin.

Sen lisäksi, että klinikalla on vuosittain 15-20 todellista tartuntavaarallista potilasta, eristyshuoneita käytetään myös varmistusmielessä. Tuberkuloosiin on syytä suhtautua aina vaarallisena tartuntatautina, joten potilas eristetään aina siihen asti, kunnes värjäysnäyte varmistaa taudin laadun. Varmuus saadaan laboratoriosta jopa muutamassa tunnissa, viimeistään päivän parin sisällä, mutta negatiiviset eli ei-tartuntavaaralliset potilaat pääsevät normaaliin vuodeosastohoitoon vasta useiden puhtaiden näytteiden jälkeen.

Vaikka alipainehuoneiden rakentaminen on kallista - Paimion kaksi huonetta maksoivat noin 250 000 euroa - ne maksavat itsensä takaisin siten, että taudin leviämismahdollisuudet voidaan minimoida. Tuberkuloosin hoitaminen on nimittäin suhteellisen kallista.

Normaali tuberkuloosi voidaan nykyisillä lääkkeillä parantaa tehokkaasti ja varmasti noin puolessa vuodessa, mikä maksaa noin 8500 euroa. Moniresistentin tuberkuloosin hoito on jopa sata kertaa kalliimpaa.

Potilaan kannalta eristäminen ei ole kovin miellyttävä hoitomuoto. Normaalisti eristys kestää kaksi viikkoa, mutta resistentti tautimuoto vaatii vähintään kahden kuukauden eristyksen, jonka aikana potilas tapaa vain omat hoitajansa ja ne aikuiset lähiomaisensa, jotka ovat olleet muutenkin jatkuvasti potilaan kanssa. Siksi potilaan psyykkinenkin vointi joutuu koville, vaikka asia pystytään perustelemaan ja siitä keskustelemaan. Eristyksen tekee vielä vaikeammaksi, jos yhteinen kieli puuttuu ja asiat selvitetään tulkin välityksellä. Viihtyisät tilat helpottavat tässä ainakin vähän.

Paimion sairaalan uudet eristyshuoneet ovat hyvin varusteltuja. Potilaan käytössä on minikeittiö astioilla, mikrouunilla ja kahvinkeittimellä, televisio, videonauhuri, mukava lepotuoli sekä nykyaikainen ja tilava WC-suihkuhuone. Huoneet ovat valoisia ja niiden lämpötilaa voi säätää. Alipaineen aikaansaamiseksi ilmankierto on tehostettu ja huoneen ilma vaihtuu kymmenen kertaa tunnissa. Ilma poistuu Hepa-suodattimien läpi omaa ilmakanavaa pitkin suoraan ulos.

Hoitohenkilökunta käyttää erityisiä venttiilillä varustettuja hengityssuojaimia aina eristyshuoneessa työskennellessään.

Vaikka uudet eristyshuoneet helpottavat potilaan hoitoa, ne ovat vain osa tuberkuloosipotilaan kokonaishoitoa. Tärkeintä on saada potilas sitoutumaan hoitoon, jotta pitkään kestävä lääkitys onnistuu ja potilas paranee pysyvästi. Ratkaiseva merkitys on perusterveydenhuollolla, joka valvoo hoidon onnistumisen loppuun asti.

TIEDOTUS: Viestintäpäällikkö Esa Halsinaho
PUH. (02) 3131 083, TELEFAX (02) 3133 613, MATKAPUH. 040 5643 867