Kiinamylly sai muistokiven

Aloitteen muistomerkin hankkimiseksi tekivät Turun Lääketieteen Historian Yhdistys ja Kiinamyllyn Lääkärikilta. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Ola Laiho. Hartela Oy  on tukenut hanketta taloudellisesti.

Muistomerkin luovutuspuheen piti dosentti Matti Dahl. Sairaanhoitopiirin johtaja Aki Linden vastaanotti muistomerkin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin puolesta.

Muistomerkki sijaitsee TYKSin alueella, rakennuksen nro 11 (Hallintokeskus) päädyssä olevassa pienessä puistikossa.

Vanhan porausreiän molemmin puolin, myllyn siipiä muistuttavaan asentoon kiinnitettyjen muistolaattojen tekstit näet klikkaamalla tästä suomeksi ja ruotsiksi.

Dosentti Matti Dahl perusteli muistokivihanketta mm. sillä, että lähes jokainen TYKSiin tulija on ihmetellyt nimiä Kiinamyllynkatu ja -mäki. Nimen alkuperän ja samalla sairaalamme historian selventämiseksi Turun lääketieteenhistorian seura teki pari vuotta sitten aloitteen Kiinamyllyn lääkärikillalle muistokiven tai -laatan suunnittelemiseksi.

Dosentti Matti Dahl piti luovutuspuheen.

- Myllyssä jauhettiin useaa laatua kiniinipuleveria: Cortex Chinae regia, fusca ym. Tuotteita vietiin kotimaan lisäksi suuria määriä lääketukkukauppiaille Pietariin ja Berliiniin. Voidaankin perustellusti väittää, että kiinamylly oli maamme ensimmäinen lääketehdas, tai ainakin ensimmäinen merkittävä edeltäjä, Dahl totesi.

- Vähitellen malariaepidemia heikkeni, jolloin pulverin tarve väheni. 1820 kiniiniä opittiin valmistamaan kemiallisesti puhtaana, jolloin kiinapuun kuoripulverin valmistaminen kävi kannattamattomaksi ja myllyn toiminta lakkasi.

Kiinapuu kotoisin Etelä-Amerikasta

Dahl kertoi, että kiinapuun kuorta oli Etelä-Amerikassa käytetty malarian hoitoon ainakin jo 1600-luvun alusta lähtien. - Kiinapuut kasvavat 20 - 40 metriä korkeiksi, niissä on vastakkaiset lehdet ja vaaleanpunaiset kukinnot. Linné nimesi tämän matarakasveihin kuuluvan suvun Cinchona-suvuksi malariakuumeilusta 1600-luvulla parantuneen Perun varakuninkaan puolison, kreivitär Cinchónan mukaan. Kiinalla ja kiinamyllyllä ei siis ole mitään tekemistä toistensa kanssa!

Toinen syy muistokiveen Dahlin mukaan on, että vuonna 1756 perustettu Turun lääninsairaala on maamme vanhin edelleen toimiva sairaala - tosin TYKSiksi nimensä vaihtaneena. Se on toiminut Kiinamyllynmäellä vuodesta 1881.

- Muistokiven, johon laatat on kiinnitetyt, löysin tältä mäeltä vaahterapensaikosta ihotautiklinikan takaa. Kiven keskellä oleva porausjälki antoi suunnittelijaksi pyydetylle arkkitehti Ola Laiholle idean muotoilla laatat tuulimyllyn siipiä muistuttavaksi, Dahl lopuksi totesi.

Muistokivi on melkoinen järkäle, sillä Hartelan pääluottamusmies Raimo Huhtanen kertoi sen painoksi lähestulkoon kymmenen tuhatta kiloa! Kivi punnittiin samalla kun se siirrettiin järeällä nosturilla paikoilleen.

Kiinamyllynmäki aikanaan maamme sairaanhoitotoiminnan keskus

Turun yliopistollista keskussairaalaa hallinnoivan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin edustajana muistokiven vastaanottanut sairaanhoitopiirin johtaja Aki Lindén palautti puheessaaan mieliin, miten 1800-luvulla yleiset terveydenhuolto-olot ja lääkintäjärjestelmät olivat kovin erilaiset kuin tänä päivänä. Tartuntatautiepidemiat ja aliravitsemus olivat suurin kansanterveyden uhka. Koulutettuja lääkäreitä ja sairaaloita oli vähän. Turku oli kuitenkin 1800-luvun alussa ja vielä vuosisadan lopussakin maamme sairaanhoitotoiminnan keskus.

- Sairaala oli aiemmin sijainnut Linnankadulla, viimeksi ns. Kivikasarmissa, joka rakennuksena vieläkin seisoo komeana Linnankadun ja Puistokadun kulmauksessa kaupungin virastorakennuksena. Tämä Kiinamyllynmäen tontti arvioitiin Lääkintöhallituksen ylimmän johdon toimesta jo vuonna 1862 uuden sairaalan rakentamiseen soveltuvaksi, Lindén kertoi ja luki alkuperäisestä K F von Willebrandin ja Otto E A Hjeltin kirjelmästä otteen:

"Sopivin tontti lääninsairaalaa varten, jonka allekirjoittaneet ovat löytäneet, on ns. Kiinamyllynmäki Hämeentullin luona. Siinä on hyvä maapohja, se sijaitsee korkealla ja terveellisellä paikalla. Lisäksi se on rauhallinen, joskaan se ei ole varsin syrjässä. Hyvä mahdollisuus vedensaantiin on olemassa välittömästi kallionkielekkeiden välistä ylhäältä kukkulalta samoin kuin alhaalta niityltä, minkä ohella sairaalan tarvitsemat puuistutukset on jo osittain tehty. . . . Ottaen huomioon vuosi vuodelta kasvavan tarpeen katsomme, että tulevaan sairaalaan pitäisi voida sijoittaa 130 - 140 syfilispotilasta ja lasarettiosastoon vähintään 50 - 60 sairasta. Sairaalarakennukset pitäisi myös sommitella niin, että niitä ilman muuta voitaisiin vastaisuudessa laajentaa."

- Lääninsairaala siirtyi tälle paikalle 1.9.1881. Kyseessä oli silloin maamme suurin sairaalahanke ja tilat, joissa sairaala toimi ylilääkäri Paqvalinin johdolla, olivat Suomen parhaat. Senaatti vahvisti kokonaispaikkaluvuksi 140, joista 20 mielitautien osastolle, 60 iho- ja sukupuolitautien osastolle ja 60 lasarettiosastolle. Kokonaan ilman arvostelua, mikä Turussa on kovin tavallista, ei uusi sairaala kuitenkaan käynnistynyt. Tutustumiskäynnillään Åbo Underrättelserin toimittaja kirjoittaa 23.9.1881 havainnoistaan. Mm. opasteet tai kyltit ovat huonot tai niitä ei ole lainkaan. Lisäksi naisille tarkoitetun sisäänkäynnin kohdalla lukee suomeksi "sisäänkäynti waimoille", josta toimittaja saa aiheen ilkikurisesti päätellä, että sairaalassa hoidetaan vain naimisissa olevia naisia.

- Haluan kohdistaa suuret kiitokset sairaanhoitopiirin ja TYKSin puolesta Kiinamyllyn Lääkärikillalle ja Turun Lääketieteen Historian yhdistykselle tästä muistomerkki-ideasta ja sen toteutuksesta, joka ei olisi ollut mahdollinen ilman Hartela-yhtymän taloudellista ja teknillistä tukea, Lindén totesi. 

Teksti ja kuvat: Halsinaho Esa