Unissakävely ja muut ns. parasomniat

Parasomnioilla tarkoitetaan unen, nukahtamisen tai heräämisen yhteydessä esiintyviä, toistuvia ilmiöitä. Parasomniat jaetaan univaiheluokituksen mukaan joko REM-unen aikaisiin parasomnioihin tai non-REM-parasomnioihin. Ihminen nukkuu REM-unta eniten aamuyöstä, kun taas ns. syvää unta (non-REM-unta) nukutaan eniten alkuyöstä. Tämän takia nämä eri parasomniat esiintyvät yöstä eri aikaan ja ovat luonteeltaankin erilaisia.

Non-REM-parasomniat, joista unissakävely ja -puhuminen ovat tavallisimpia, ovat hyvänlaatuisia ja yleisiä unihäiriötä erityisesti lapsuudessa. Näissä parasomnioissa henkilö havahtuu osittain, muttei kokonaan syvästä unesta ja valvetoiminta sekoittuu uneen. Unikauhukohtauksessa henkilö herää kasvoillaan kauhistunut ilme usein voimakkaasti huutaen ja kiivaasti hengittäen. Hän voi rynnätä vuoteesta sekä huoneesta aiheuttaen itselleen tai muille henkilöille vaaratilanteita. Non-REM–parasomnioiden hoito on etupäässä ei-lääkinnällistä.  Tärkeää on pyrkiä poistamaan yöunen normaalia rakennetta häiritsevät tekijät (univelan kertyminen, huono unen huolto, erilaisten unta häiritsevien lääkkeiden, nautintoaineiden ja päihteiden käyttö, psyykkisen ja fyysisen oheissairauden aiheuttama vuorokausirytmin häiriintyminen, muut unihäiriöt, stressi).

Normaalisti ihmisen ollessa REM-unessa lihastoiminta on lamaantunut. REM-parasomnioista ns. behavioraalisessa unioireyhtymässä  (Rapid eye movement sleep behaviour disorder, RBD) tämä lihaslama on häiriintynyt , ja henkilö alkaa toimimaan näkemänsä unen ohjailemana usein jopa väkivaltaisesti esim. lyöden, huutaen tai potkien, jolloin henkilö itse tai hänen vuodekumppaninsa voivat vahingoittua. Unen ollessa hauska henkilö voi nauraa. Uni yleensä muistetaan herätettäessä.