Siirry sisältöön
maalis 05
Uni on kallista?

Maailman unipäivää (World Sleep Day) vietetään 15.3.2019 12. kertaa. Tämän vuoden teemana on Terve uni, terve ikääntyminen (Healthy Sleep, Healthy Aging).  Vietämme kolmasosan elämästämme nukkuen, joten ei liene yllätys, että unen määrä ja laatu vaikuttavat monin tavoin terveyteemme ja elämänlaatuumme. Terve uni  on meille jokaiselle elintärkeää ja kallisarvoista!

Ikääntyminen alkaa jo lapsena, joten riittävään uneen tulee kiinnittää huomiota pienestä pitäen.  Uni vaikutta useiden hormonien eritykseen. Kasvuhormoni on yksi näistä hormoneista.  "Mene ajoissa nukkumaan, jotta kasvat isoksi" – todellakin, kasvuhormonia erittyy eniten nimenomaan iltayöstä. Riittävä hyvälaatuinen uni ja säännöllinen univalverytmi ovat tärkeitä meille kaikille, mutta erityisesti lapsille. Vähemmän nukkuvat lapset ovat tutkimusten mukaan lihavampia kuin pitempään nukkuvat ikätoverinsa, vaikka monia muita tekijöitä kuten perimä, TV:n katselu , liikunta ja ruokailutottumukset otetaan huomioon.

Liian vähäinen tai huonolaatuinen uni aiheuttaa väsymystä, mielialan mataluutta ja ärtyisyyttä, heikentää oppimista, lisää unohtelua ja suurentaa onnettomuusriskiä niin lapsilla kuin aikuisillakin. Nukkuessa ns. glymfaattinen kierto huuhtelee aivojamme päivän aikana kertyneistä "kuona-aineista".  Univaje vaikuttaa myös immuunijärjestelmäämme. Tutkimuksissa on havaittu, että rokotusvaste on heikompi, jos rokotuksen saajaa oli valvotettu kuin jos hän oli saanut nukkua riittävästi.

Uni- ja vireystilahäiriöt ovat alidiagnosoituja ja alihoidettuja ja hoitamattomana usein työkykyä heikentäviä. Pitkäkestoisesta unettomuudesta kärsii noin 10 % suomalaisista. Ajoittain esiintyvien unettomuusoireiden määrä on lisääntynyt erityisesti työikäisessä väestössä niin, että jo yli 40 % kärsii niistä. Uniapneaa sairastaa ainakin 300 000 suomalaista. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä jo yli 10 000 uniapneapotilasta käyttää CPAP-laitetta (maskin kautta nukkuessa annettava ylipainehengityshoito) ja yli 2 000 uniapneakiskoa. Levottomat jalat-oireyhtymästä kärsii muutama prosentti väestöstä. Eri unihäiriöt ovat yhteydessä muun muassa suurentuneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Nykytiedon mukaan näyttää siltä, että unettomuusoireet edeltävät masennusta, jonka ilmaantuminen voitaisiin mahdollisesti ehkäistä puuttumalla ajoissa unettomuusoireiden hoitoon.

Riittävä ja hyvälaatuinen uni on siis meille kallisarvoista. Sen ovat tunnustaneet maamme ylimmät päättäjätkin, kun valtioneuvoston asetuksella Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirille säädettiin valtakunnallinen uni- ja vireystilahäiriöiden diagnostiikan ja hoidon kansallinen koordinaatiovastuu. Tavoitteena on korkealaatuinen kustannustehokas hoito ja potilaiden yhdenvertaisuus. Vuoden 2018 alusta Tyksissä aloitti toimintansa verkostomainen Uni- ja hengityskeskus, jolle tämän vuoden alusta myönnettiin Tyksin huippuyksikköstatus. Kansalliset kaikkien yliopistosaairaaloiden ja osin keskussairaaloiden asiantuntijoista kootut työryhmät ovat jo laatineet  useita käytännön ohjeita, osaamis- ja laatukriteereitä ammattilaisille sekä luotettavaa informaatiota potilaille. Näitä ohjeita on nähtävänä Uni- ja hengityskeskuksen nettisivuilla.

Unen kallisarvoisuuden ovat havainneet monet muutkin. Vääriä profeettoja tänä totuuden jälkeisenä aikana esiintyy julistamassa joko täysin virheellistä sanomaa uni- ja vireystilahäiriöiden hoidosta tai tarjoamassa palveluitaan kiskurihintaan. "Unilääkäreitä" ja "uniasiantuntijoita" esiintyy eri medioissa. Suomen Lääkäriliitto puuttuikin hiljattain (Lääkärilehti 31.8.2018) unilääkäritittelin harhaanjohtavaan käyttöön. Kyseinen itse keksitty titteli voi antaa potilaalle virheellisen kuvan siitä, että kyseisellä lääkärillä olisi unilääketieteellistä erityisosaamista. Lääkäriliiton myöntämä unilääketieteen erityispätevyys osoittaa, että hänellä on oman erikoisalansa unilääketieteellistä osaamista – ei siis pätevyyttä kaikkien uni- ja vireystilahäiriöiden hoitoon.

Hyvälaatuinen uni voi tulla potilaalle myös todella kalliiksi. Tuttavani soitti ja kertoi ystävällään diagnosoidun uniapnean eräällä pääkaupunkiseudun yksityisellä lääkäriasemalla. Uniapnean hoidoksi oli aloitettu ylipainehengityshoito maskin kautta eli CPAP-hoito. Potilaan kukkaro oli keventynyt kuukauden sisällä noin 4 000 eurolla. Tuttavani hämmästeli tätä ja kysyi minulta, onko tuollainen Käypä hoito-suosituksen mukaista . CPAP-hoito toki on Käypä hoito-suosituksen mukaista, mutta tuollaiset kustannukset ovat lähinnä potilaan ryöstöä.

Julkisuudessa esitellään myös erilaisia hoitoja, jotka eivät perustu tutkimusnäyttöön. Unikulman "uniasiantuntija" Vesa Tuominen  kertoi Iltalehdessä  14.2.2019: "Suuri osa uniapneasta on lievää ja hoituu sillä, että nukkumisasentoa korotetaan tyynyllä, joka nostaa leuan pystyyn."  Lievän uniapnean tärkeimmät hoidot ovat painonhallinta ja ylipainoisilla laihduttaminen, liikunta, savuttomuus, alkoholin käytön välttäminen erityisesti iltaisin, mahdollisen nenän tukkoisuuden hoito ja asentoriippuvaisessa uniapneassa asentohoito. Tukisukkien käytöstä päiväsaikaan voi myös olla apua. Uutta tyynyä sen sijaan ei kannata ostaa siinä toivossa, että uniapnea sen avulla korjaantuisi – niin helpolta ja houkuttelevalta kuin tuollainen tarjous kuulostaakin.

Terve uni on kallisarvoista, mutta apua siihenvoi löytyä jopa ilmaiseksi esimerkiksi Uni- Ja hengityskeskuksen nettisivuilta. Jos Nukkumatti on unohtanut unihiekkapussinsa makuuhuoneeseen tullessasi, voit kokeilla Kolmen minuutin hengähdystaukoa tai Viisi minuuttia tietoista hengittämistä rentoutuaksesi. Humpuuki puolestaan tulee kalliiksi – ja saattaa jopa huonontaa untasi!

Tarja Saaresranta

  • Keuhkosairauksien erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys
  • Vs. ylilääkäri ja Uni- ja hengityskeskuksen koordinoiva johtaja, Tyks ja ma professori, Turun yliopisto
syys 12
Kiskontekijän muistoja I

Kiskontekijän muistoja I

 

Kun ikää karttuu, huomaa haluavansa kirjoittaa muistojaan ja ymmärtää paremmin mennyttä. Näin käy näköjään minullakin. On kulunut 8 vuotta siitä, kun minulta kysyttiin, haluaisinko jatkaa erikoistumisajan opettajani ja ohjaajani Heli Vinkka-Puhakan työtä TYKS:in Suu- ja leukasairauksien klinikalla uniapnean kiskohoitojen osalta. Vastasin jokseenkin empimättä kyllä.

Motivaationa minulla yleensäkin uniapnean tutkimukseen ja osallistumiseen sen hoitoon, oli erikoistumisopintojeni alussa kokemani ahaa-elämys. Isäni näet oli ikäpolvensa tapaan käynyt läpi sodan ja sen kokemukset. Niinpä hän jäi minulle vähän etäiseksi, mutta hyvin muistan hänen tehneen pitkiä päiviä maanviljelijänä. Vähäisen vapaan ajan hän nukkui kuorsaten jokseenkin kovaan ääneen. Välillä kuitenkin kuorsauskin taukosi riippumatta siitä istuiko vai makasiko hän. Tauot saattoivat olla pitkiäkin, mutta eihän lapsi osannut niitä ihmetellä saati kauhistella. Syksyllä v. 1989 pääsin erikoistumaan Turun yliopiston Hammaslääketieteen laitoksella ja hyvin nopeasti kuulin innostuneelta kollegalta unitutkimuksesta ja uniapneasta. Kun kuulin enemmän uniapneasta, sen oireista ja seurauksista, aloin todella kiinnostua siitä. Samalla tein mielessäni isäni kuorsauksesta ja unen aikaisista hengityskatkoista kliinisen uniapnea-diagnoosin.

Näin päädyin lukemaan ja vähän tutkimaankin uniapneaa oikojan näkökulmasta erikoistumisaikanani. Tuolloin tulivat ensimmäiset tapausraportit tieteellisiin julkaisuihin uniapnean hoidosta oikomiskojeen tapaisilla kojeilla, joilla tuodaan ja pidetään alaleukaa edessä unen aikana. Näin estetään pehmeän suulaen ja kielen tyven painumista nielun takaseinään sisäänhengityksen yhteydessä. Kirjoitin erikoistumiseen liittyvän tutkielmani uniapneapotilaiden ylähengitysteiden rakenteesta ja jatkoin tutkimustyötä opintojen päätyttyä. Elämä ja kliininen työ kuitenkin veivät toisaalle 1990-luvun lamavuosina. Minulle kuitenkin jäi mielenkiinto seurata tieteellisiä kirjoituksia alalta tuon isäni muiston motivoimana.

Ja elämän käänteet toivat minut takaisin Turkuun ja ensisijaisesti Turun kaupungin suun terveydenhuoltoon oikojaksi vuonna 2009. Sijoituspaikkani oli kuitenkin Dentalia Lemminkäisenkadulla eli vanha pyöreä talo, jossa olin tehnyt perusopintoni ja erikoistumiseni. Täällä toimi edelleen myös Suu- ja leukasairauksien klinikka ja siellä paljon vanhoja tuttuja noista aikaisemmista vaiheista. Näin sain mahdollisuuden tutustua kiskohoitoihin käytännössä sekä toteuttaa niitä.

Oikojana olin toki tottunut suun sisäisiin kojeisiin, mutta nyt piti kojeet tehdä niin, että purenta pysyisi ennallaan eikä muuttuisi kuten oikomiskojeilla! Lisäksi kiskot piti toteuttaa niin, että potilas ei joudu puremaan kojeeseen vaan ylä- ja alahammaskaaren päälle tehdyt kiskot pitävät leuat halutussa asennossa eikä koje tipu ihan helpolla. Vain suussa ollen kiskot voivat estää unenaikaiset hengitystietukokset. Hiljalleen edeltäjäni ohjauksessa opin tuntemaan sopivan tiukkuuden, mikä kuitenkin vaihtelee eri henkilöillä! Kaiken kaikkiaan tässä työssä olen oppinut paljon ihmisten yksilöllisyydestä kaikin tavoin sekä hyväksymään sen hoidon perustana. Aikamoisia eroja on ihmisten sopeutumiskyvyllä, kun alaleukaa pidetään koko yön eteenpäin tuotuna. Tämä kun aiheuttaa aluksi purentalihaksissa ja leukanivelissä aristusta ja jopa kipua sekä lisääntynyttä syljen eritystä. Tottumisessakin on eroja: osalla potilaista tuo tottuminen vie pari yötä, toisilla jopa 1-2 kuukautta. Rehellisesti pitää myöntää, 1 potilasta 3:sta ei kiskoon sitten totu lainkaan.

Monenlaista olen oppinut näinä kuluneina vuosina uniapnean kiskohoitopotilaiden parissa ja ammattitaitoni on laajentunut melkoisesti tämän työn myötä. Mutta niistä enemmän myöhemmin. Elämä on seikkailu, mutta myös ammatillinen työ tuo uusia haasteita, joiden myötä ainakin minä olen kokenut uuden oppimisen iloa.

 

Jarkko Vuoriluoto

Kirjoittaja on oikomishoidon erikoishammaslääkäri, joka on vuodesta 2011 alkaen toiminut TYKS:in Suu- ja leukasairauksien klinikalla osa-aikaisesti nimenomaan uniapnean kiskohoitoja toteuttaen.

Tietoja tästä blogista
Ei, tämä ei itse asiassa ole minun kuvani. En vain ole ehtinyt päivittää tätä osiota. On kuitenkin kiva tietää, että joku lukee tekstini loppuun asti. Kiitos!