Tutkimuksella terveyttä: 

Pandemia syvensi hoitotyön erityisosaamista

Koronapandemia on osoittanut, että hoitotyön osaaminen on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vakaalla pohjalla. Tavat, joilla pandemiassa täytyy toimia, rokotusosaamisesta ja eristyskäytänteistä aina tehohoitoon osataan hyvin. Myös hygieniaosaaminen ja -ymmärrys ovat korostuneet entisestään. Tämä kertoo samalla suomalaisen hoitotyön vahvuuksista.

Helena Kilpi-Leino ja Johanna Saarikko.

– Meillä on hoitotyön osaaminen ja koulutus hyvällä tasolla, hoitotieteen professori Helena Kilpi-Leino Kuvassa vasemmalla) Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan hoitotieteen laitokselta arvioi.

Tyksissä pandemia on merkinnyt, että esimerkiksi aikuisten teho-osastolla tiettyjä käytänteitä on muokattu uuteen tilanteeseen sopiviksi. Eristyksissä olevia hengitysvajauspotilaita osataan hoitaa totutusti, mutta myös uudet lääkkeet ja tekniikat osataan ottaa nopeasti käyttöön.

– Vaikka on osaamista, varsinkin epidemian alkuvaiheessa syntyi psyykkistä kuormitusta, kun ei tiedetty, millaisesta taudista ja taudinkuvasta on kyse, aikuisten teho-osaston vs. hallinnollinen osastonhoitaja Johanna Saarikko kertoo.

Leino-Kilpi kertoo, että kansainväliset tutkimukset tukevat sairaanhoitajien kokemuksia. Pandemia on lisännyt työn kuormittavuutta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Hän korostaa, että sairaanhoitajille työn etiikka on tärkeä. Siihen liittyy moraalinen tahto tehdä työ korkeatasoisesti. 

– Pandemia on merkinnyt useille työnkuvan nopeita muutoksia, moniammatillisuuden laajenemista, lisäkoulutusta ja lisäksi huolta siitä, tartuttaako itse läheisen, kollegan tai potilaan.

Kollegoiden ja johdon tuella suuri merkitys

Kansainvälisissä tutkimuksissa on Kilpi-Leinon mukaan noussut esiin myös hoitajien resilienssi, sitkeys ja kyky sopeutua olosuhteisiin ja jaksaa. Työntekijäryhmistä juuri hoitajien stressitaso ja ahdistus ovat olleet kaikkien suurimpia. Saman suuntaisesti Sairaanhoitajaliiton kyselyn mukaan lokakuussa 2020 kolmannes hoitajista mietti alalta lähtemistä. Toisaalta työn vastuullisuus ja merkityksellisyys saavat tuntemaan vahvaa ammattiylpeyttä.

Kun on kriisitilanne, nimenomaan tehohoitajat käärivät hihansa ja tekevät työn. Kun helpottaa, stressikokemukset alkavat näkyä. Vastapainona toimii kollegiaalisuus.

– Sairaanhoitajien palautteessa kollegoiden ja johdon tuen sekä tiimityön merkitys on noussut todella korkealle, Saarikko sanoo.

Tehohoitopaikat varauduttiin moninkertaistamaan

Heti pandemian alussa myös Tyksissä varauduttiin pahimpaan. Oli tarve saada lisää resursseja: tiloja, laitteita ja henkilökuntaa. Tyksissä perehdytettiin hyvin nopeasti noin 140 sairaanhoitajaa tehohoitotyöhön. Koulutettaviksi profiloitui leikkaussalihoitajia, joilla oli jo valmiiksi käsitys hengityskoneiden kanssa työskentelystä.  Täsmäkoulutuksissa korostuivat infektio- ja hygieniaosaaminen, suljetun imun käyttö sekä eristyspukeutuminen ja -riisuutuminen.

– Tehohoitajamme jalkautuivat kouluttamaan hoitajia leikkausyksiköihin. Tämän jälkeen leikkaussalihoitajia tuli perehtymään teho-osastolle muutamista päivistä viikkoihin. Perehdyttämien oli tehohoitajilta merkittävä puristus jo vallitsevassa pandemiatilanteessa, Saarikko kertoo.

Hoitotyön käytänteitä ei tehohoidossa ole muutettu, mutta hengitys- ja eristyspotilaiden hoidon osaaminen on syventynyt.

– Osaaminen esimerkiksi hengityskonehoidossa ja asentohoidossa painehaavojen ehkäisemiseksi on parantunut. Koronapotilailla vatsa-asento parantaa keuhkojen happeutumista. Nukutetun potilaan kääntämisessä vatsalleen hallitusti tarvitaan useampia hoitajia. Myös niin sanottua supermies-asentoa käytetään, jolloin potilaan kasvot jäävät näkyviin.

Täysi eristysvarustus teki työstä raskasta

Työvuorot täydessä eristysvarustuksessa ovat raskaita ja vaativia. Suojavarustuksen aiheuttamaa kuormitusta on kuitenkin tutkittu melko vähän, vaikka energiankulutusta työn aikana onkin selvitetty.

– Työtä eristyshuoneissa on pystytty rytmittämään siten, että hoitaja on huoneessa sisällä 2–4 tunnin sykleissä. Vuorojen vaihtokohdissa tehdään vaativampia hoitotoimenpiteitä ja esimerkiksi potilaiden kääntöjä vatsa-asentoon, Saarikko kertoo.

– Jo vuodenvaihteessa saadut rokotteet helpottivat merkittävästi sairaanhoitajien pelkoa omasta tartunnastaan. Helpotusta potilashoitoon on tuonut se, että eristykset puretaan 20 vuorokauden jälkeen ja potilaat hoidetaan tavallisessa tehohoitohuoneessa, Saarikko kuvaa.

Pandemian aikana omaiset eivät ole päässeet katsomaan läheisiään, mikä on koskenut kaikkia tehohoitopotilaita. Heille on järjestetty etäkontakteja, esimerkiksi WhatsApp-puheluita.

Kansainvälisessä tutkimuksessa on tullut esiin myös se, että hoitohenkilökunnalta on pandemian aikana alettu edellyttää väestön ja potilaiden neuvontaa. Potilaille se on tapa purkaa ahdistusta – ja kysyä haastavia kysymyksiä keneltä tahansa terveydenhuollossa.

– Hoitohenkilöstön onkin ollut tiedollisesti pysyttävä ajan tasalla, voidakseen vastata kysymyksiin aina rokotusturvallisuudesta alkaen. Hoitotyöntekijöiden kyky neuvoa, tehdä moniammatillista yhteistyötä ja tunnistaa oman vastuun rajat onkin kansainvälisesti kasvanut yhteinen vaatimus, Leino-Kilpi sanoo.

Ratkaisuja löydetty yhteistyössä

Pandemian aikana eri yksiköiden hoitajat ovat tehneet erinomaista yhteistyötä. Hoitotyön johtajat ovat tehneet hyvää yhteistyösuunnittelua. On todella yritetty löytää hoitajia, jotka on voitu siirtää oman osaston kiireistä riippumatta ja mietitty esimerkiksi tarvittavia näyttöön perustuvia toimintamalleja.

– On ollut hienoa nähdä kokouksissa korkeatasoista, kollegiaalista toimintaa, Kilpi-Leino summaa.

– Yhteistyö toimialueen sisällä on parantunut. Draivi on ollut hyvin kollegiaalinen. Leikkaussalihoitaja-tehohoitaja-kierto on lisääntynyt, Saarikko sanoo.

Vaikka suomalaista hoitotieteellistä pandemiaan liittyvä tutkimusta on vielä niukasti, Turun yliopiston koordinoiman seitsemän maan ProComp-hankkeen aineisto koottiin pandemian alkuvaiheessa. Tässä suomalaisaineistossa tuli vahvana ilmi eräänlainen taistelutahto tyyliin "Me kyllä hoidamme tämän".

– Vielä ei kuitenkaan tiedetä pandemian erilaisia merkityksiä hoitotyölle. Selvää on, että terveydenhuoltoa ja ihmisten hoitamista ei voi tehdä ilman hoitotyötä, jonka inhimillinen ja ammatillisen osaamisen merkitys on vahvistunut valtavasti. Hoitotyö, sen asiantuntemus ja erityisosaaminen ovat asioita, joita on kautta maailman syytä kehittää, Kilpi-Leino summaa.

Pandemiaan liittyvä tutkimus vahvistaa, että kaikki terveydenhuollossa toimivat ammattiryhmät ovat tärkeitä. Ammattilaisten tulee tukea toisiaan ja tukea tarvitaan myös johtajien taholta. Kilpi-Leino korostaa, että näin saadaan pysymään myös tulevaisuuden osaava työvoima.

Turun yliopistollinen keskussairaala ,Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja niitä ympäröivä kampusalue muodostavat monialaisen huippuosaamiskeskittymän, jossa tutkimus ja siihen perustuva laadukas hoito nivoutuvat saumattomasti yhteen. Organisaatioissa on käynnissä toista tuhatta tieteellistä tutkimusta, joiden parissa työskentelee noin 1500 asiantuntijaa. Tyksissä hoidetaan noin 200 000 potilasta vuodessa. Avohoitokäyntejä kertyy yli 1,2 miljoonaa ja vuodeosastohoitopäiviä lähes 300 000. Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ovat osa Terveyskampus Turku -verkostoa, johon kuuluvat myös Åbo Akademi, Turun ammattikorkeakoulu, Yrkeshögskolan Novia ja Turku Science Park Oy.

 


Muokattu : 24.11.2021 15:04
Luotu : 24.11.2021 13:53